Vierailin kahden päivän ajan Bulawayon kansainvälisillä messuilla, jotka keskittyvät lähinnä bisnekseen ja kauppaan. Juttelin arviolta 50 yrittäjän ja 15 eri hallituksen edustajan kanssa. Viesti oli harvinaisen yhtenäinen – Zimbawen yrittäjät näkevät nyt toivoa kaupankäynnin laajemmasta avautumisesta ja investointien palaamisesta maahan.

Bulawayo sijaitsee lounais-Zimbabwessa, lähellä Botswanan ja Etelä-Afrikan rajaa. Se on maan toiseksi suurin, vanha kaivoskaupunki. Messut järjestettiin nyt 59. kerran, ja näytteilleasettajien mukaan tämä vuosi oli vilkkaampi kuin muutamat edelliset.

Zimbabwen yrittäjät ovat kärsineet maansa poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta vuosikymmeniä. Toisaalta, sijoittajia kohtaan esitetään aika suoraa kritiikkiä. Kaikki sijoittajat eivät ole toimineet reilusti ja avoimesti mikä herättää närää poliittisessa oppositiossa, ja myös kansalaisyhteiskunnan suunnalta kuullaan kritiikkiä. Tilanne on hyvin tuttu Afrikassa, vaikkakin jokainen maa on oma tapauksensa.

Moninainen ongelmien vyyhti

Zimbabwen talous on kuralla ja bruttokansantuote asukasta kohden on supistunut huomattavasti 20 vuoden aikana. Talouskasvu on ollut hyvin hidasta, viime vuosina noin prosentin luokkaa, välillä jopa negatiivista. Ongelmista on syytetty vääränlaisia kansallisia ja kansainvälisiä poliittisia päätöksiä, huonoa raha- ja finanssipolitiikkaa sekä ahneutta. Asiat ovat ajautuneet siihen pisteeseen, että maassa ei juuri ole rahaa, taloutta vaivaa krooninen kauppavaje ja kauppa- ja sijoituskumppanit ovat vähin äänin poistuneet maasta. Kiinalaisia ja kiinalaisia sijoituksia maassa on paljon, ja kiinalaiset ovat lunastaneet osan sijoituksistaan itselleen maksukyvyttömyyden takia.

Kävellessäni Bulawayon kaduilla aamuisin törmäsin ensimmäiseksi pankkijonoon. Ihmiset jonottivat saadakseen käteistä, jota säännellään rajusti. Summat, joita pankista voi nostaa, vaihtelevat päivittäin 50 dollarista pariin sataan dollariin. Korttimaksaminen ja erilaiset mobiilimaksamisen muodot ovat yleistyneet. Tämä tuo helpotusta jokapäiväiseen kanssakäyntiin. Käteisen puute hidastaa talouden kehitystä, koska investointeja ei maan sisäisesti tehdä. Pankkilainat ovat pieniä ja takaisinmaksukaudet erittäin lyhyitä. Pankit tarjoavat nykyään jopa takuita sille, että heidän rahansa säilyvät pankissa, koska likviditeetti on patjojen alla ja ulkomaisilla pankkitileillä. Ihmiset pelkäävät edelleen hyperinflaatiota ja rahojen säilyttämistä pankissa.

Kauppamahdollisuuksia suomalaisille

Suomalaisille yrityksille hyödyllisintä on myös Zimbabwessa seurata rahaa. Suurin osa eteläisessä Afrikassa, Etelä-Afrikkaa lukuun ottamatta, toimivista suomalaisyrityksistä tekee bisnestä ja on teknologiatuotteiden myyjiä. Näillä yrityksillä ei ole monestikaan suunnitelmia ulkoistaa tuotantoaan Afrikan maihin, suoralta kädeltä aloittaa yhteisyritystä tai hyödyntää jotenkin muuten maiden  luonnon- tai ihmisresursseja.  Näin ollen loogisin tapa edistää kauppaa on seurata rahaa, mennä niille markkinoille ja ostajille, joilla rahaa on.

Zimbawessa ostajia ovat kansainväliset toimijat sekä pieni osa valtion omistamista yrityksistä.

Jos suomalainen yritys kiinnostunut lähtemään Zimbabween, ulkoministeriö pyrkii omilla rahoitusinstrumenteillaan madaltamaan riskejä. Hyviä esimerkkejä instrumenteista, joita voi käyttää Zimbabwen tapauksessa ja suhteellisen nopeasti ovat Business With Impact eli BEAM sekä Energy and Environment Partnership Fund eli EEP. Myös Finnpartnership myöntää tukia Zimbabween, joten kumppaneiden löytäminen voi olla halvempaa kuin kuvitellaan.

Oman mausteensa Zimbabwen talouskasvun hidastumiseen tuovat keskustelu maaoikeuksista sekä lait, joita 1990- ja 2000-luvuilla säädettiin  etenkin valkoisten maanviljelijöiden omistusoikeuksista. Ihmisillä ei ole oikeutta omistaa maata ja farmareille annetaan viiden vuoden viljelyoikeus maahan. Uusi hallitus on aloittanut ”norminpurkutalkoot” tältä osalta. Omistusoikeuksia ja lakeja niihin liittyen vapautetaan vähitellen.

Heinäkuun vaalien jälkeen tilanne voi näyttää hieman selkeämmältä. Bulawayossa tapaamani hallituksen edustajat vakuuttivat, että ”Zimbawe is open for Business”. Toisin sanoen sääntely-ympäristöä pyritään kehittämään ripeästi. Zimbabwelaiset, joita olen tavannut Sambiassa, eivät välttämättä ole täysin vakuuttuneita uuden hallituksen otteista, mutta pysyvät silti erittäin toiveikkaina.