Olin yksi virkamiehistä, jotka osallistuivat noin sadalle virkamiehelle suunnattuun informaatiovaikuttamisen koulutukseen tammikuussa.

Kuten uutisissakin jo kerrottiin, koulutuksen yksi pääopetus oli, että se oma juttu, narratiivi, on hyvin tärkeä. Lisäksi muistutettiin, ettei esitettyjä vääriä väitteitä, disinformaatiota, pitäisi toistaa, kun niitä torjutaan.

Suomella on oma kertomuksensa. Se on positiivinen kansallinen narratiivi, siis ihan hyvä suomalainen tarina. Taloustilanne harmittaa ja muutenkin parannettavaa toki on aina, mutta muun väittäminen olisi disinformaatiota.

Suomessa on Euroopan puhtain ilma. Suomi on maailman vakain valtio ja ykkönen lehdistönvapaudessa, kakkonen innovatiivisuudessa ja toiseksi paras maa äideille.

Meillä on Muumi, on naisten ensimmäinen oikea ääni- ja vaalioikeus maailmassa, on talvisodan ihme ja maailmanmestaruus jääkiekossa. Se voitettiin ensi kertaa 1995. Viimeksi voitettiin tänä talvena nuorten miesten mestaruus, ja naiset voittivat ringetessä.

Positiivisesta kertomuksesta ei siis ole puutetta. Syystä tai toisesta näyttää, että kannanottomme näyttävät silti vain reagoinnilta ulkoisiin ärsykkeisiin, jotka usein ovat yrityksiä levittää disinformaatiota.

Kun Suomelle vihamieliset tahot yrittävät nostaa kohua esimerkiksi yksittäisestä lapseen tai perheeseen kohdistuvasta sorrosta tai väittää, että tämä tai muu asia liittyy kansallisuuteen, jonkinlaiseen epätasa-arvoon tai vaikkapa turvallisuuspolitiikkaan, on meidän syytä puhua asiasta.

Suomi on oikeusvaltio. Suomi kunnioittaa ihmisoikeuksia.

Suomi on EU-maa. Suomi on Naton kumppani. Suomi on Pohjoismaa.

Suomi on ihan ok. Suomi ei turhia hötkyile. Jumalauta.

Lisää luettavaa: Politiikasta.fi-raati: Infosota ja kansallinen narratiivi