Kun esimerkiksi Suomen alueellista koskemattomuutta loukataan tarkoituksella, ulkoministeriö pyytää alueloukkauksen tehneeltä maalta asiasta selvitystä nootilla. Kun toinen valtio haluaa Suomelta jotakin – esimerkiksi rikolliseksi nimetyn henkilön luovuttamista – ja viesti välitetään diplomaattista tietä, käytössä on nootti.

Suomessa sana nootti tunnetaan erityisesti vuoden 1961 niin sanotusta noottikriisistä, joka on antanut termille hyvin dramaattisen sävyn.

Diplomatiassa nootti on kuitenkin arkinen kanssakäymisen väline. Se on kirje, jonka ulkoministeriö tai ulkomaanedustusto osoittaa toisen valtion ulkoministeriölle tai ulkomaanedustustolle. Noottia ei allekirjoita henkilö, vaan sen lähettäjä todennetaan ministeriön tai edustuston leimalla. Nootilla, kuten millä tahansa kirjeellä, voidaan tiedottaa, kysyä ja tuoda esille näkemyksiä.

Suomen ulkoministeriö ja Suomen ulkomaanedustustot lähettävät muille valtioille satoja nootteja vuosittain.

Yritin saada asiakirjajärjestelmästämme selville, kuinka monta noottia olemme lähettäneet tänä vuonna. Pelkästään tammikuussa luku oli noin sata. ja kokemuksesta tiedän, khmkhm, ettei kaikkia edustustojen nootteja edes viedä järjestelmään. Sen verran arkisia ne ovat.

Itsekin olen laatinut kymmenittäin nootteja työskennellessäni ministeriössä Suomessa ja edustustoissamme. Ja myönnän siis virkavirheen uhallakin, etten varmasti ole kaikkia noottejani arkistoinut. Melkein kaikki kuitenkin.

Melko tavallinen on nootti, jossa kerrotaan yhteystietojen tai tiettyä tehtävää hoitavien henkilöiden vaihtuminen. Nootilla voidaan tiedustella myös esimerkiksi toisen valtion lainsäädännöstä. Näkemyksiä esille tuovasta nootista esimerkki voi olla vaikkapa huomautus määräajan ylityksestä sopimusasiassa. Taikka se alussa mainittu selvityspyyntö tai moite alueloukkaustilanteessa taikka vaatimus henkilön luovuttamisesta.

Sisällöstä riippumatta nootissa osoitetaan kunnioitusta vastaanottajaa kohtaan.