Ranska aloitti 13. EU-puheenjohtajakautensa tammikuussa turvallisuuspoliittisesti poikkeuksellisen kireässä ja sisäpoliittisesti varsin merkityksellisessä vaiheessa. Euroopan turvallisuustilanne kiristyi vuoden lopulla, ja vuoden alussa on ehditty nähdä monenlaisia käänteitä niin toimissa, lausunnoissa ja toivotuissa lausunnoissa kuin niiden aikaansaamissa reaktioissakin.
Sisäpolitiikassa vuoden kohokohta ovat presidentinvaalit, joiden ensimmäinen kierros käydään 10. huhtikuuta ja toinen 24. huhtikuuta. Kesäkuussa on vuorossa jo parlamenttivaalit.
Ranskan EU-puheenjohtajakauden tunnuslauseena on ”Elpyminen, voima, yhteenkuuluvuus”. Tavoitteena on vahvistaa Euroopan unionin yhtenäisyyttä, vaikutusvaltaa ja turvallisuutta, ja tehdä unionista taloudellisesti vahvempi ja itsenäisempi.
Koronakriisin hoito värittää vahvasti Ranskankin puheenjohtajuusagendaa.
Ranska satsaa myös EU:n kriisinsietokyvyn vahvistamiseen yhteiskunnan eri osa-alueilla, mukaan lukien EU:n strategisen autonomian kehittäminen. Haastavaa turvapaikka- ja muuttoliikepaktia Ranska on luvannut edistää tarmokkaasti. Sama pätee heinäkuussa julkistetun Fit for 55 -ilmastopaketin ja digitaalisia sisämarkkinoita syventävien aloitteiden jatkotyöstämiseen.
EU:n tulevaisuuskonferenssi on yksi Ranskan puheenjohtajakauden prioriteeteista, olihan presidentti Macron yksi konferenssin liikkeellepanijoista. Konferenssin on puheenjohtajakauden aikana tarkoitus esittää johtopäätöksensä ja antaa ohjeita Euroopan tulevaisuutta varten.
Keskeistä on myös kehittää Euroopan unionia toimijana turvallisuuden ja puolustuksen alalla. Tähän liittyvät Euroopan unionin strategisen autonomian korostaminen sekä niin kutsuttu Strateginen kompassi, joka on myös tarkoitus saada valmiiksi Ranskan puheenjohtajakaudella. Strategisen kompassin nimellä uudistetaan EU:n yhteistä puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Nämä ovatkin kysymyksiä, joihin olisi ollut syytä keskittyä jo hyvän sään aikana – nyt on käytännössä toimittava Venäjän kyseenalaistaessa koko Euroopan turvallisuusjärjestystä ja koottua joukkojaan Ukrainan rajojen läheisyyteen.
Saksan liittokanslerinvaihdos osui tältä osin hankalaan aikaan, Iso-Britannian katse on sisäisissä asioissa (ml. brexit), Yhdysvaltojenkin uuden hallinnon päättäväisyyttä testataan. Saksan pitkäaikaisen liittokanslerin Merkelin poistuminen näyttämöltä on kääntänyt katseita presidentti Niinistön suuntaan ja Suomen Venäjä-osaaminen on ollut arvossaan.
Ratkaisijan paikkaa hakee myös presidentti Macron, joka on käynyt ahkerasti keskusteluja eri maiden päämiesten kanssa. Macron vieraili helmikuussa Venäjällä tapaamassa presidentti Putinia sekä Ukrainassa tapaamassa presidentti Zelenskyiä. Samalla kierroksella hän tapasi myös Saksan uuden liittokansleri Scholzin ja Puolan presidentti Dudan. Puhelindiplomatia on jatkunut tiiviinä.
Saksan, Ranskan, Iso-Britannian ja Venäjän muodostama Normandia-formaatti on myös kokoontunut tauon jälkeen käsittelemään Ukrainan itäosien tilannetta sekä Krimin laitonta liittämistä, mutta tämän kokoonpanon seuraava kokous on vasta maaliskuussa.
Ranskan EU-puheenjohtajakausi tulee olemaan vahvasti alkupainotteinen, sillä presidentinvaalit ovat vajaan kahden kuukauden päässä. Presidentti Emmanuel Macron, joka ei ole vielä virallisesti ilmoittanut ehdokkuudestaan, on pärjännyt gallupeissa mainiosti (kannatus 25,5 %). Hänen kovimpana kilpailijanaan edellisten presidentinvaalien tapaan ollut Marine Le Pen (17 %) on saanut varteenotettavan kilpailijan maltillista oikeistoa edustavasta Valérie Pécressestä (15 %).
Oikeistopopulismia edustava Le Pen ja uutena politiikan ulkopuolelta kisaan noussut toimittajataustainen, vielä enemmän oikealle sijoittuva Éric Zemmour (15 %) ovat menettäneet kannatustaan, syöden toinen toisensa suosiota. Pécresse ehti kiriä välillä kannatusmittauksissa toiseksi.
Sosialistien ja vasemmiston kannatus on jäänyt tällä kertaa historiallisen matalaksi. Laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon (11 %) on pärjännyt parhaiten.
Ongelmallista on ollut, etteivät sosialistit ole päässeet sopuun yhteisehdokkaasta, sillä yhteenlaskettuna sosialisteilla on arvioitu olevan jopa 40 %:n kannatus. Monelle ehdokkaalle haasteellista näyttää olevan myös 5 %:n kannatuskynnyksen rikkominen sekä 500 kannattajaäänen kerääminen kaupungin- ja kunnanjohtajilta.
Miten Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne kehittyy? Millaisen roolin eri maat ja EU tilanteessa ottavat? Kuinka akuutti ja mahdollisesti nopeasti muuttuva tilanne vaikuttaa Ranskan EU-puheenjohtajakauden tavoitteiden toteuttamiseen? Kuka valitaan Ranskan presidentiksi? Millaiseksi Ranskan ja Saksan uusien johtajien yhteistyö muodostuu? Tänä keväänä Euroopassa riittää seurattavaa.
Joka tapauksessa Euroopan yhtenäisyys, tiivis kommunikaatio ja kysymysten käsitteleminen relevanteilla foorumeilla (Etyj, EU, Nato) säilyvät keskeisinä.