Kiinassa rakennettiin 2000-luvulla ennätysluvuin – talous kasvoi ja kaupungistuminen kiihtyi ennennäkemätöntä tahtia. Rakennusbuumin hieman laimennuttua jäljelle on jäänyt kaikennäköistä niin tyhjentyneistä kylistä futuristisiin torneihin kuin suoriin kopioihin eurooppalaisesta arkkitehtuurista. Kiinassa säädellään huomattavasti vähemmän  mitä saa rakentaa ja minne. Siksi maa tarjoaakin uteliaalle seikkailijalle paljon ihmeteltävää niin arkkitehtuuriin kuin kaupunkisuunniteluun liittyen.

Eurooppalaisen unelman jäljillä Shanghain laitamilla

Istumalla Shanghain yhdeksännen metrolinjan kyydissä noin tunnin ja ottamalla taksin päätyy lähes toiseen maailmaan. Songjiangin kaupunginosassa nimittäin sijaitsee 2000-luvun alkupuolella pystytetty Thames Town-niminen kylä, joka on rakennettu klassista brittiarkkitehtuuria mukaillen. Katukuvaa värittävät punaiset puhelinkopit ja paikan päältä löytyy myös lähes suora kopio oikeasti Bristolissa sijaitsevasta kirkosta.

Shanghain laitamilla oleva brittikylä ei ole ainoa laatuaan. Hangzhoun lähellä sijaitsee pienoispariisi, Pekingin ulkopuolella lähes täysi kopio Wyomingissä sijaitsevasta Jackson Holesta ja Guangdongista löytyy lähes autenttinen alppikylä. Alueiden rakennuttajat ajattelivat länsimaisen tyylin houkuttelevan ostajia, mutta useiden jäljitelmäkylien sijainti isojen kaupunkien laitaseuduilla jättää toivomisen varaa. Pysyviä asukkaita ei siis ole löytynyt riittävästi.

Näin on myös osittain käynyt Thames Townissa. Alueen valmistuessa vuonna 2006 asunnot myytiin nopeasti, mutta suurin osa ostajista oli sijoittajia tai kakkosasunnon ostajia, jotka eivät koskaan vakituisesti muuttaneet alueelle. Täysi aavekaupunki Thames Town ei nykyään enää ole, sillä vähitellen asukkaat, turistit ja hääkuviaan ottavat pariskunnat ovat löytäneet alueelle.

Silti heinäkuisena iltana alueella vieraillessani kylä oli tyhjänpuoleinen ja Harry Potter -suihkulähteestäkin oli kytketty vedet pois. Ihmisiä tosin löytyi kirjastosta, joka oli kummallisen moderni tyyliltään muuhun alueeseen verrattuna. Kaunis kyllä kieltämättä.

Kunnianhimoa ja kiiltäviä ulkokuoria – tarina kirjastosta (lähes) ilman kirjoja

Jos moderneista kirjastoista jatketaan, mielenkiintoinen esimerkki Kiinassa varsin tyypillisestä rakentamisesta on Pekingin naapurikaupunkiin Tianjiniin Binhai-alueelle rakennettu kirjasto. Matkailusivuistoilla runsaasti näkyvyyttä saanut kirjasto sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Tianjinin suurkaupungin keskustasta.

Uutisoinnin mukaan kirjaston hyllyillä pitäisi olla noin 1,2 miljoonaa kirjaa. Totuus on hieman toisenlainen – oikeiden kirjojen sijaan kirjaston hyllyillä makaa alumiinilevyjä, joille on printattu kuvia kirjojen selkämyksistä. Oikeita kirjoja kirjastossa on ehkä tuhatkunta ja suurin osa niistä sivuhyllyillä. Paikallisten kirjojen ystävien sijaan kirjaston täyttävätkin selfieitä metsästävät turistit. Rakennuksen toteutus on kieltämättä moderni ja tyylikäs, mutta käytännönläheisyyttä ja aitoa kävijäkuntaa puuttuu.

Mielenkiintoinen on myös Binhain alue, jonne hollantilaisarkkitehtien kanssa yhteistyössä suunniteltu kirjasto valmistui vuonna 2017 massiivisen ostoskeskuksen sisälle. Ainakin vuotta myöhemmin uudenkiiltävä keskus loisti tyhjyyttään ja lähialueen täytti rakennustyömaa. Kunnianhimoisia suunnitelmia tosin löytyy – kirjaston lähelle rakentuu tällä hetkellä maailman 7. korkein rakennus ja useita muita projekteja, joiden avulla alueesta suunnitellaan tehtävän maailmanluokan talouskeskus. The Economistin mukaan vuonna 2018 Binhain toimistotiloista noin 70 prosenttia oli tyhjänä ja useammassa lehtiartikkelissa aluetta on nimitetty aavekaupungiksi, mutta uuden kehityksen myötä tilanne voi muuttua. Ehkä silloin kirjastokin löytää käyttäjänsä.

Kysyntää kysymättä

Useat niin kutsutuista aavekaupungeista on rakennettu alueille, joilla ei ole ollut valmiiksi suurta kysyntää asunnoille. Toisin kuin useissa länsimaisissa suurkaupungeissa, joissa kaupunki laajenee luonnollisesti asukasmäärän lisääntyessä, rakennusbuumin aikana Kiinassa uskottiin alueiden valmistuttua ihmisten löytävän niihin itse. Näin ei ole aina käynyt, ja paikallishallinto on joutunut tarjoamaan erilaisia houkuttimia ihmisten saamiseksi alueille.

Vaikka useat näistä projekteista eivät ole saavuttaneet alun perin suunniteltua mittakaavaansa, täysin tyhjiksi aavekaupungeiksi niitä ei voi kutsua, sillä vähitellen nekin ovat houkutelleet asukkaita.

Parikymmentä vuotta sitten Shanghaihin rakennettu Pudongin alue oli aikoinaan täynnä tyhjillään olevia uusia rakennuksia, sillä paikalliset eivät uskoneet maaperältään huonon alueen potentiaaliin. 1980-luvulta peräisin oleva sanonta ”mieluummin sänky Puxissa (joen toisella puolella oleva vanhempi alue) kuin huone Pudongissa” kuvaa hyvin ajanjakson asenteita. Paljon on muuttunut ja nykyään alue on kansainvälisesti tunnettu liike-elämän keskus.

Itse asiassa varsin samankuuloinen tavoite on myös Tianjinin Binhai-alueella. Nähtäväksi jää, tuleeko siitä seuraavien vuosikymmenten aikana Pudongin kaltainen menestystarina.

Aino Röyskö

Seikkailunhalu toi minut viime vuonna opiskelijavaihtoon Shanghaihin, josta matka jatkui hieman myöhemmin Pekingiin suurlähetystön kauppatiimin harjoittelijaksi. Taloustieteen opiskelijana Kiinan kasvu sekä kehitys kiehtoo ja kielen opiskelu on myös vienyt mennessään. Vapaa-ajallani Pekingissä seikkailen lähialueilla ja etsin kaupungin parhaita ruokapaikkoja.