Jokapaikanhöylä – töissä puolustusasiamiehen toimistossa Pekingissä

Faksikone laulaa puolustusasiamiehen toimistossa päivittäin. Byrokraattisista sokkeloista selviää hyvällä kielitaidolla, kärsivällisyydellä ja omien kollegojen kattavalla tukiverkostolla.

Kun kerron työstäni puolustusasiamiehen sihteerinä, on usein paras aloittaa siitä, mitä puolustusasiamies (PASM) tarkoittaa ja tekee. Puolustusasiamies on kotimaastansa lähetetty upseeri, joka toimii maansa lähetystössä. Hän edustaa asemamaassaan puolustusvoimain komentajaa ja tekee yhteistyötä asemamaan asevoimien kanssa.

Joissakin tapauksissa puolustusasiamies toimii myös lähetystöjen turvallisuusvastaavana.  Suomen puolustusasiamies Pekingissä hoitaa Kiinan lisäksi myös Japania ja Etelä-Koreaa.

Sihteerin toimistossa järjestystä pitää yllä myös kuvan etualalla näkyvä, onnea tuova kultainen kissa. Kuva: Anu Kerttula

Työ, jossa harvoin on tylsää

Työni assistenttina on hyvin monipuolista ja vaatii melko laaja-alaista osaamista. Eräs kollegani Puolan suurlähetystöstä kuvaili kerran meidän työtä sanoin ”Jack of all trades”, jokapaikanhöylä. Koskaan ei tiedä, mitä voi sattua tai mitä pitää selvittää.

Alussa en meinannut millään pysyä perässä, kun uusi asioita tuli koko ajan vain lisää ja lisää. Voi niitä tarinoita, mitä voisin kertoa jo pelkällä vuoden kokemuksella.

Pääasiallisiin tehtäviini kuuluvat muun muassa mediaseuranta, vierailujen valmistelut, tiedonhaku, hallintotehtävät ja toimiston kirjanpito.  Tärkein tehtäväni on kuitenkin puolustusasiamiehen työn tukeminen. Kolmea maata hoitava puolustusasiamies matkustaa aika paljon, ja toisaalta Pekingin suuren puolustusasiamieskunnan toiminta pitää kiireisenä, joten huolehdin toimiston asioista omatoimisesti pitkiäkin aikoja.

Kielen ja kulttuurin tunteminen välttämätöntä

Omalaatuista työstäni tekee se, että työskentelemme Kiinassa. Työni vuoksi puhun melkein päivittäin kiinaa ja selvittelemme yhdessä lähetystön kiinalaisten kollegojeni kanssa Kiinan byrokraattisia sokkeloita. Opintoni ja aikaisempi Kiinan tuntemukseni ovat olleet mielestäni elintärkeitä työn onnistumisen kannalta.

Milloin neuvotellaan pankissa tuntitolkulla ja milloin taas tingitään paremman hinnan saamiseksi.

Lähin työkaverini on kiinankielisin ohjein varustettu faksi. Valtaosa virallisista dokumenteista lähetetään Kiinassa hieman perinteisimpien väylien kautta. Kuva: Anu Kerttula

Sattumuksien sattuma

Eksymiseni puolustusvoimien leipiin oli aika hauska sattuma. Itä-Aasian tutkimus -opintoihini Turun yliopiston politiikan laitoksella kuului vaihto-ohjelma ja päätin tulla Pekingiin. Opiskellessani moni suositteli hakemaan suurlähetystölle töihin ja luonteeni ja opintojeni vuoksi minulle suositeltiin puolustusasiamiehen sihteerin paikkaa.

Olin kyllä lukenut työilmoituksen jo aikaisemmin, mutta en uskonut mahdollisuuksiini saada tätä työtä. En ole käynyt varusmiespalvelua ja tuntumapinta puolustusvoimiin oli muutenkin hataralla pohjalla.

Loppujen lopuksi vastoin odotuksiani haastattelu meni hyvin ja aloitin työt melkein tarkalleen vuosi sitten.

Aina ei tarvitse painia byrokratian kanssa. Ranskan kansallispäivän juhlissa nautittiin hattaraa ja skumppaa, kaverina kuvassa Clara Zhang. Kuva: Kiinalainen kanssajuhlija

Assistenttien organisaatio on korvaamaton tukiverkko

Yksi hienoimmista asioista työssäni on ollut päästä osaksi puolustusasiamiesten assistenttien organisaatiota nimeltään Support Staff Association (SSAB)Järjestön ideana on luoda kontakteja ja jakaa kokemuksia ja tietoa assistenttien välillä. Muista assistenteista on syntynyt minulle tärkeä tukiverkosto ja sieltä saatu apua on korvaamaton.

Samalla olen päässyt kuulemaan niitä kuuluisia ”inttijuttuja”, jotka menevät edelleen ohi suurimmilta osilta.

Sihteerin seinälle on päässyt niin Kiinan ja sen lähialueiden kartta kuin kuva suomalaiselokuvan historiallisesta, monille varmasti tutusta hahmosta. Kuva: Anu Kerttula

On ollut hienoa päästä tutustumaan ihmisiin ja yhteisöön, johon minuna siviilinä ei olisi normaalisti kosketusta. Kenraalit ja everstit menevät edelleen sekaisin enkä edelleenkään tunnista ensimmäistäkään hävittäjää, mutta pikkuhiljaa.