Jotain hyvää Kiinassa

2

Keskitettyä karanteeniaan lusiva uusi kollegamme oli kahdeksantena päivänään alakuloinen. Yritimme piristää häntä työporukan Wechat –ryhmässä Pekingin ja Kiinan hyvillä puolilla, joista hän kohta pääsee nauttimaan. Useamman huipppumaininnan sai hemmotteluhoidot, mistä inspiroituneena lähdin itsekin testaamaan hoitoja.

Vuoden jatkuva maskien käyttö saa kallistumaan kasvohoidon kannalle. Ensimmäinen virheeni tapahtuu sisäänkäynnillä. Olen poikkeuksellisen hyvissä ajoin paikalla ja aiheutan olemassaolollani hässäkän. ”Hoitajasi on valmis vasta kuudelta, huonettasi vasta valmistellaan. Haluaisitko hieronnan odotellessa?”. Koska aiemmin pieni hieronta on tullut pyytämättä ja ilman erillistä kysymystä, aavistan, että nyt ehkä tehdään lisämyyntiä ja kursailen. ”Ei kiitos, tulin vain kasvohoitoon. Voin odottaa rauhassa”.

Keskustelua seuraa ainakin viisi lisäsilmäparia; kiinalaiseen tapaan työtehtävistään vapaat työntekijät ovat järjestäytyneet meille sotilaskuvastosta tutunoloiseen riviin. Ilmeisesti keskeytin esimiehen puhuttelun astuessani plimplamplimplam –musiikin ja orkideoiden maailmaan. ”Jos hierontasi alkaa nyt, olet sopivasti valmis, jotta kasvohoito voi alkaa heti kuudelta. Huoneesi on valmis”. Selväsävelinen johtaja hiljaa seuraavan kuoronsa säestyksellä saa minut häkeltyen nyökkäämään hintaa kysymättä. Hartiani ovat jumissa.

Kiinalainen hieronta-asu. Kuva: Virve Ilkka

Pyjamabileet

Kiusallinen hiljaisuus ennen hieronnan alkamista ollee universaali ilmiö. Laitetaanko paperihousut jalkaan, kun hieroja kääntää selkänsä, vai meneekö hän kunnolla pois? Millä hetkellä hän osaa palata takaisin? Jos käyn valmiiksi makaamaan lavitsalle vatsalleni, peittelenkö itseäni vieressä odottavalla pyyhkeellä vai annanko ihoni tervehtiä sen tulevaa käsittelijää ilman häveläisyysverhoja?

Ottamatta päänsisäisiin kysymyksiini mitään kantaa, nuori mies ohjaa minut huoneeseen ja jättää sinne yksin. Hämilläni riisun takkini naulaan enkä onnekseni ole sen pidemmällä puhteessani, kun oveen koputetaan. Mies ei puhu sanaakaan, mutta heittää hieronta-aluselle kaksi muovipussiin pakattua vaatetta. Poistuessaan hän huikkaa ”Call me”.

Kiinalainen hieronta tehdään usein perinteisen malliset pyjamavaatteet päällä. Tämä on helpotus! Ainut haasteeni on arpoa, miten päin housut vedetään jalkaan. Länsimaisilla muodoillani kummin päin vain lopputulos on koominen. Housut jalassa avaan oven ja vaitonainen hierojani alkaa puhua puhelimelleen, joka kääntää minulle konemaisesti: ”En puhu englantia, mutta voimme jutella tämän välityksellä”. Vastaan surkealla kiinallani ”hienoa” ja käyn päinmakuulle kasvot harsolla vuorattuun pehmuketötteröön sujauttaen.

AI-käännöskukkasia

”Sinulla on tässä vamma” kännykkä raportoi, kun olkapäästäni sähköttyy infernaalinen kipu koko vartalooni ja parahdan tötterön sisään. ”Oletko usein päälläsi?” koneääni tiedustelee. Murahdan ensin kieltävän vastaustauksen, mutta koska olen selvästi tarkkojen sormien syynättävänä, en malta olla uhmaamatta kielimuuria ja yritän avata keskustelun. Tiedän olevan turhaa yrittää selvittää, että itse asiassa tein viime viikolla skaalattuja käsilläseisonnan harjoitteita vähän hankalassa asennossa ja olen vielä amatööri, joten teknisiä virheitä varmasti tapahtui, koska myöskään punttisalillamme ei oikein ole yhteistä kieltä. Tyydyn toteamaan, että ”Punnersin.”

Hierojani hyväksyy tilannekuvan, mutta jatkaa: ”Tämä tulee aiheuttamaan onnettomuuksia. Ei liike vaan lihas.” Kohta niitä aiheutuu hänelle, jos sormet eivät siirry seuraavaan kohtaan. ”Onko kipua?”. ”On”. ”Onko nautintoa ja kipua?”. Myönnän, että on. ”Olet saavuttanut nautinnon ylimmän asteen.” Tämä kokemus ei mene elämäni Top-500 –listalle, mutta tyydyn mutisemaan tötteröstäni jotain myötäilevää epäpuhetta.

Tilaamani kasvohoidon aika koittaa ja hieronta on ohi. ”Sinua pitää hieroa lisää. Soita minulle. Olen Mike”. ”Kiitos Mike, tämä oli hyvä. Sattui paljon, mutta oli hyvä”. ”Olet nyt pelisi huipussa. Hei, hei”.

Kuten hyvän hemmottelun jälkeen sopii, oloni on kuvottava ja kasvoni alkavat kukkia. Aineenvaihdunta jatkaa siitä, mihin hemmottelijani lopettivat. Ei hassumpaa, mutta silti tiedoksi vapaudesta haaveilevalle kollegalleni: lempiasiani Kiinassa ei ole hemmotteluhoidot, vaan vuoret.

Esimerkiksi Guangxin vuorimaisemat menevät kiinalaisten hemmotteluhoitojen edelle huippuasioiden listalla. Kuva on viime syksyltä, kun maan sisäinen liikkuminen oli vapaampaa. Kuva: Virve Ilkka

Ja ei, hieronta ei tällä kertaa kuulunut hintaan. Tietenkään.

Kommentit

Tarja 9 kuukautta sitten

Mainiota! Hauska & tarkka teksti. Kiitos! Hieronnan monet nyanssit ovat suomalaisten lukijoiden silmissä juuri nyt. Finlandia-palkintokirja Margarita kurkistaa mm. hierojan pöydälle.

Virve 9 kuukautta sitten

Kiitos Tarja! Täytyykin ottaa lukemistoon. 🙂

Leave a Reply