Kiinassa kolme (三, Sān) on onnennumero. Se kuulostaa äännettäessä samalta kuin syntymä (生, Shēng) ja kuvastaa siten positiivista tulevaa. Samaa Kiina toivoo uudelta, järjestyksessään kolmanneltatoista viisivuotissuunnitelmalta.

Suunnitelma voi olla reliikki historiasta, mutta sillä on myös tärkeä rooli maata johtavan kommunistisen puolueen tuloskorttina. Insinöörien johtamassa maassa numeroilla on väliä. Ne saattavat tähtitieteellisen luonteensa ja arveluttavien laskentatapojensa vuoksi olla häilyviä, mutta ne toimivat kompassina päätavoitteeseen – kohtuullisen hyvinvoivaan yhteiskuntaan – kommunistisen puolueen satavuotisjuhlallisuuksiin vuoteen 2021 mennessä.

Talouskasvu luo paineita

Suunnitelman seuratuin, joskin yllätyksettömin luku on talouskasvuprosentti. Kiina haluaa taloutensa kasvavan jatkossa vähintään 6,5 prosenttia. Vuodessa kaksi kertaa Suomen bruttokansantuotteen verran kasvavalle maalle sekin on paljon. Sillä Kiina tuplaa kansantulonsa.

Kasvuvauhti on kuitenkin ennakkoehto toiselle, puolueen sisällä herkemmin seuratulle luvulle, työllisyysasteelle.  Seuraavien viiden vuoden aikana Kiinan on luotava vähintään 50 miljoonaa uutta työpaikkaa.  Se ei ole helppoa, sillä talouden yskähtelyjä kuuntelee entistä herkemmällä korvalla joukko ylikapasiteettisektoreiden työntekijöitä ja vuosittain seitsemän miljoonaa korkeakouluista valmistuvaa.

Jotain uutta, paljon vanhaa

Numeroiden sijaan moni tutkii suurennuslasilla eri teemojen sijoituksia. Talouden uudistukset pitivät kärkisijaa vuonna 2015; vuoden 2016 selkeitä nousijoita ovat innovaatiot ja ympäristö. Painopisteet ja numerot yhdessä viestivät, mille aloille Kiina haluaa jatkossa avata kukkaronsa.

Kiina haluaa kiivetä ylöspäin arvoketjuissa – robottien, internetin ja innovaatioiden luvatuksi maaksi. Slogan ei ole enää Made in China vaan Made by China. Tieteen ja teknologian harteille ladataan jatkossa kaksi kolmasosaa talouskasvusta.

Uutta viisivuotissuunnitelmaa on kutsuttu Kiinan historian vihreimmäksi. Ympäristöliiketoiminnasta kaavaillaan uutta pilaria talouteen. Mahdollisuudet, mutta myös kiire ovat ilmeiset, kun katselee Kiinan savusumuiselle taivaalle.

Kovimmat paineet liittyvät valtio-omisteisen sektorin uudistamiseen. Vastaan hankaavat intressit ovat voimakkaita. Yksityisen sektorin kilpasiskot rynnistävät samaan aikaan palkintopalleille niin työllistäjinä, viejinä kuin tuloksentekijöinäkin.

Miljoonat siirtyvät myös kaupunkeihin, sillä Kiinassa on käynnissä maailman suurin maan sisäinen muuttoliike. Tavoitteena on siirtää 100 miljoonaa uutta asukasta kaupunkeihin vuoteen 2020 mennessä. Maanviljelijöistä halutaan kaupunkilaisia, jotka kuluttavat enemmän.

Viisivuotissuunnitelma on monilta osin tuttu palapeli. Se ei yllätä vaan kääntää maailman väkirikkaimman maan suuntaa hitaasti mutta varmasti kohti uutta kurssia. Tarkempia etappeja paljastunee vasta myöhemmin, kun Kiina julkistaa viisivuotissuunnitelmaa tulkitsevia uusia alaohjelmia ja -suunnitelmia.

Kolmen kaltaisia onnennumeroita Kiina kuitenkin tarvitsee. Odotukset maailman toiseksi suurimmalle taloudelle ovat kovat; niin myös presidentti Xille, jonka suosion suunnitelman toteutuminen ratkaisee.