Kiinan kieli vai kiinan kielet?

Kiinassa puhutaan mandariinikiinan lisäksi satoja kieliä, muun muassa koreaa, mongolia ja uiguuria. Sitäkin mielenkiintoisempaa on, että maailman sadan puhuituimman kielen joukossa on yhdeksän eri kiinan kieltä. Tai perinteisemmin murretta.

Mandariinikiina toimii lingua francana

Mandariinikiina on Kiinassa puhuttu yleiskieli, jota käytetään opetuskielenä kouluissa. Suurin osa kiinalaisista osaa puhua sitä ainakin (hieman) vieraana kielenä, mutta äidinkielenä sitä tyypillisesti puhutaan Pohjois-Kiinassa.

Mandariinikiinassa on merkittäviä alueellisia eroja ja mandariinikiinan puhujien voi olla hankala ymmärtää toistensa murteita.

 

Wu-kiinaa puhutaan muun muassa Suzhoun kaupungissa Shanghain lähistöllä Itä-Kiinassa. Suzhou on tunnettu perinteisistä kiinalaisista puutarhoistaan, jotka ovat UNESCOn maailmanperintöluettelossa. Kuva: Teppo Koskinen
Wu-kiinaa puhutaan muun muassa Suzhoun kaupungissa Shanghain lähistöllä Itä-Kiinassa. Suzhou on tunnettu perinteisistä kiinalaisista puutarhoistaan, jotka ovat UNESCOn maailmanperintöluettelossa. Kuva: Teppo Koskinen

Wu-kiina on Kiinan toisiksi puhutuin kiinan kieli ja se ei ole keskenään ymmärrettävissä mandariinikiinan kanssa. Kielten eroja voi verrata esimerkiksi romaanisten kielten eroihin, kuten espanjan ja ranskan. Wu-kiinalla on yli 90 miljoonaa puhujaa ja puhujat asuvat pääasiassa joko Shanghaissa tai sen lähimaakunnissa.

Wu-kiinaa huomattavasti tunnetumpi, vaikkakin puhujiltaan vähälukuisempi, on kantoninkiina. Kantoninkiina tai tarkemmin ottaen kantonin kiinan Kantonin murre toimii alueellisena lingua francana Etelä-Kiinassa ja on virallinen kieli sekä Hongkongissa että Macaolla. Kieli on ollut historiallisesti tärkeä yhdistävä tekijä Etelä-Kiinan alueella, jossa puhutaan useita eri kiinan kieliä.

Kantoninkiina on myös perinteisesti ulkokiinalaisten suosima kieli ja eri maiden Chinatowneihin menijä tulee huomanneeksi, että paikalliset puhuvat usein kantonia mandariinikiinan sijaan.

Viiden pässin patsas Yuexiu-puistossa Kantonissa. Kanton on kantoninkiinan standardikielen kotipaikka. Kuva: Teppo Koskinen.
Viiden pässin patsas Yuexiu-puistossa Kantonissa. Kanton on kantoninkiinan standardikielen kotipaikka. Kuva: Teppo Koskinen.

Muita kiinan kieliä, joilla on kymmeniä miljoonia puhujia ovat muun muassa gan-, xiang- ja hakka-kiina.  Toisin sanoen Kiina on jo kiinan kielien puolesta moninainen maa, puhumattakaan kaikista muista maassa puhutuista kielistä.

Kiinassa matkustava tekee vaikutuksen paikallisiin tervehtiessään ja kiittäessään paikallisella kielellä mandariinikiinan sijasta. Haastavuutta tehtävään toki lisää se, että paikallisen kielen tunnistaminen ei aina ole lasten leikkiä.

Kiinan kirjoitusmerkit

Kiinan kieliä yhdistää yhteinen kirjoitusjärjestelmä, eli kiinalaiset kirjoitusmerkit, ja yhteinen kirjakieli, joka poikkeaa usein merkittävästi puhutusta kielestä.

Kirjoitusmerkeistä on käytössä kaksi versiota: perinteiset ja yksinkertaistetut kirjoitusmerkit. Perinteiset merkit ovat käytössä muun muassa Taiwanissa, Macaolla ja Hongkongissa. Yksinkertaistettuja puolestaan käytetään muun muassa Manner-Kiinassa, Malesiassa ja Singaporessa.

Kirjoitusmerkkejä kirjoitetussa kiinassa on kymmeniä tuhansia. Lukutaidon määritelmänä on kuitenkin ainoastaan 2 000 merkkiä ja 4 000 merkkiä riittää sujuvaan kielitaitoon. Yksinkertaistetut merkit otettiin käyttöön Manner-Kiinassa 1950-luvun alussa lukutaidon levittämiseksi.

Kiinalaisia kirjoitusmerkkejä Kota Kinabalun kaupungissa Borneon saarella. Kuva: Teppo Koskinen.
Kiinalaisia kirjoitusmerkkejä Kota Kinabalun kaupungissa Borneon saarella. Kuva: Teppo Koskinen.

Yksinkertaistetut merkit eroavat perinteisistä merkeistä nimensä mukaisesti olemalla yksinkertaisempia. Esimerkiksi Kiina yksinkertaisilla merkeillä kirjoitettuna on 中国ja perinteisillä中國. Kuten tarkkasilmäinen huomaa, on ainoastaan osa merkeistä yksinkertaistettu. Yksinkertaistetut merkit soveltuvat yleiskielen kirjoittamiseen. Esimerkiksi kantonia kirjoittaessa yksinkertaistetuista merkeistä ei kuitenkaan aina löydy tarvittavaa vastinetta, vaan on turvauduttava perinteisten merkkien käyttöön.

Kiinan opiskelua miettivää lohduttaa tieto, että valtaosa kiinan kirjoitusmerkeistä sisältää sekä radikaalin että ääntämisosan. Radikaali vihjaa mitä merkki tarkoittaa, ja ääntämisosa nimensä mukaisesti auttaa merkin ääntämisessä. Kirjoitusmerkit koostuvat siis osatekijöistä, jotka oppimalla uusien merkkien sisäistäminen ja tunnistaminen käy helpommaksi.

Kiinaa opiskellessa tie on pitkä ja kivinen, mutta kuitenkin mahdollinen.

Teppo Koskinen
Kirjoittaja on Kiinasta innostunut Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa opiskeleva helsinkiläinen. 

Leave a Reply