Kiinassa ei kelpaa kortti – eikä usein käteinenkään

3

Suomalainen luottokortti on Kiinassa lähes hyödytön maksuväline, jolla voi pääasiassa vain nostaa lisää käteistä. Täällä mobiilimaksaminen on arkipäivää.

Kiinassa minun on vaikea olla huomaamatta, että olen ajoittain epätoivottu asiakas. Ainoa ongelmani ei ole epämääräisesti lausuttu rallikiina ja 20 sanan sanavarasto. Kun tallustan kassalle maksamaan limsapulloa 100 juanin setelillä tai ylipäätään käteisellä, voi vastaanotto olla kylmää. Jos isot setelit ovat epähaluttuja, niin luottokortti on vaihtoehtona vielä huonompi. Sillä ei usein ole edes mahdollista maksaa.

Pankkiautomaatista nostettu (aito) sadan juanin seteli. Kuva: Konsta Lavaste.
Pankkiautomaatista nostettu (aito) sadan juanin seteli. Kuva: Konsta Lavaste.

Kortilla ei pitkälle pötkitä

Käteinen on menettämässä valta-asemaansa kiinalaisten suosituimpana maksuvälineenä, aivan kuten Suomessakin on käynyt aikaisemmin. Siksi kauppojen vaihtokassat eivät ole kovinkaan muhkeita, eivätkä myyjät ota mielellään vastaan isoja seteleitä.

Käteistä vastaan puhuu etenkin se seikka, että Kiinassa liikkuu paljon väärennettyä rahaa. Pelkästään vuonna 2015 viranomaiset löysivät 532 miljoonan juanin (71 miljoonan euron arvosta väärennettyjä seteleitä. Pekingissä ei ole lainkaan tavatonta, että myös virallisista pankkiautomaateista saa väärennettyjä seteleitä.

Tämän seikan valossa tuntuu luontevalta, että ihmiset etsivät turvallisempia vaihtoehtoja maksamiseen.

Kiinan maksuvälinekehitys vaikuttaa kuitenkin erkaantuvan suomalaisesta, vaikka molemmista on liikuttu poispäin käteisen rahan käytöstä. Siinä missä suomalaiset ovat siirtyneet käteisestä pankkikortteihin, kiinalaiset ovat alkaneet käyttää mobiilimaksamista.

Alipay vastaan WeChat payment

Mobiilimaksamisella tarkoitetaan älypuhelimen avulla tapahtuvaa maksamista. Suomessa palveluja ei juuri laajemmin ole käytössä, mutta Kiinassa mobiilimaksaminen on arkipäivää. Maksutavan suosiota kuvaa hyvin se, että Kiinan mobiilimaksujen kokonaisarvo ohitti Yhdysvaltain mobiilimaksujen kokonaisarvon vuonna 2015.

Kiinan markkinasta kamppailee kaksi maksujärjestelmää: Alipay ja WeChat payment.

Alipay on massiivisen Alibaba-verkkokaupan lanseeraama maksupalvelu. WeChat paymentin puolestaan omistaa teknologiayhtiö Tencent, joka on suomalaisille tuttu yhtiönä, joka osti muutama kuukausi takaperin Supercellin enemmistöosuuden.

Kilpakumppanien välinen mittelö on kovaa. Alipay, vanhin ja menestyksekkäin toimija, on menettämässä markkinaosuuttaan nopeasti Tencentin WeChat paymentille. WeChat paymentin markkinaosuus nousi 11 prosentista 20 prosenttiin vuonna 2015 samalla, kun Alipayn osuus laski 82 prosentista 68 prosenttiin.

WeChat payment on mielenkiintoinen vaihtoehto, sillä se ei toimi itsenäisenä applikaationa, vaan suositun viestisovelluksen sisällä. WeChat on Kiinan suosituin pikaviestisovellus – paikallinen Whatsapp – jolla on yli 700 miljoonaa aktiivista käyttäjää. WeChattiin integroidun maksuominaisuuden potentiaali on siis valtava.

Helppoa ja nopeaa…

Kuinka mobiilimaksaminen sitten toimii? WeChat paymentin ja Alipayn toimintaideana on, että käyttäjä antaa sovellukselle pankkikorttitietonsa ja luo sovellukseen niin sanotun lompakon. Hieman paradoksaalisesti kaikilla mobiilimaksun käyttäjillä – eli isolla osalla väestöstä – siis todella on pankkikortti, vaikka pankkikortilla maksaminen ei ole koskaan lyönyt itseään läpi Kiinassa.

Kauppaan mentäessä mobiililompakolla maksaminen toimii seuraavasti: sovelluksesta valitaan maksuvaihtoehto, jolloin puhelimen näytölle ilmestyy viivakoodi. Kassavirkailija lukee viivakoodin normaalilla viivakoodinlukijalla ja maksu veloitetaan WeChat- tai Alipay-lompakosta.

Helppoa ja yksinkertaista.

WeChat paymentin luoma viivakoodi, joka skannataan kassalla. Kuva: Konsta Lavaste.
WeChat paymentin luoma viivakoodi, joka skannataan kassalla. Kuva: Konsta Lavaste.

Mobiilimaksua voi käyttää lähes missä tahansa: kioskeissa, kaupoissa ja takseissa. Suosio on ollut suurta ja kasvaa räjähdysmäisesti. Nyt jo yli puolet McDonald’sin asiakkaista maksaa ruokansa joko Alipaylla tai WeChat paymentilla. Lisäksi molempia maksujärjestelmiä voi käyttää normaalin verkkomaksun tapaan nettikaupoissa. Esimerkiksi lentoliput voi vaivatta maksaa Alipaylla tai WeChat paymentilla.

… vai ongelmallista ja vaikeaa?

On hämmentävää, ettei missään kuule puhuttavan mobiilimaksun ongelmista, ei edes siitä kaikkein ilmeisimmästä, eli tietoturvasta. Siinä missä eurooppalaiset ovat perinteisesti olleet sensitiivisiä yksityisyydensuojansa suhteen, kiinalaisia aihe ei tunnu kiinnostavan. Tähän vaikuttanee se, että jokainen käsittää maata johtavan kommunistisen puolueen seuraavan kaikkien internetkäyttäytymistä joka tapauksessa, eikä maksutietojen jakaminen valtiovallan kanssa siksi tuo tilanteeseen muutosta.

Mobiilimaksu ei myöskään ole kaikkein helpoin vaihtoehto juuri minulle. Alipay ja WeChat payment näet vaativat kiinalaisen pankin myöntämän pankkikortin toimiakseen. Siksi kolmen kuukauden harjoittelijan on tyytyminen 100 juanin seteleihin ja ajoittain nyrpeään asiakaspalveluun.

Konsta Lavaste
Olen oravannahkoja ja hopeakolikoita haikaileva taloustieteilijä.

Kommentit

ilmo kujansivu 7 vuotta sitten

Moro,
Voithan sä hakea Kiinalaisen pankkikortin itsellesi pankista.. Ei ole kova homma 🙂

nim. merkillä.
itselllä Bank of China kortti

Avatar photo Lähetystön harjoittelijat 7 vuotta sitten

Moi!
Harkitsin itsekin pankkikortin hankkimista, mutta arvelin prosessin olevan pitkä ja kivulias. Hyvä tietää, että asia ei välttämättä olekaan näin! Täytyy puntaroida, että josko kävisin vielä kortin hankkimassa harjoitteluni loppuajaksi.

-Konsta / Pekingin suurlähetystö

Kiinassa sovellukset auttavat kieli- ja palomuurien yli | Chinese takeaway – havaintoja Kiinasta 7 vuotta sitten

[…] WeChat on sekoitus Facebookia, Twitteriä, Whatsappia ja Instagramia ja paljon enemmän. Sen avulla pidetään yhteyttä bisneskontakteihin ja ystäviin, jaetaan asiakirjoja, myydään tavaraa eri ryhmissä tai tilataan ruokaa ja palveluita kotiovelle. WeChat myös kääntää kiinaksi saapuvat viestit englanniksi. Lisäksi sillä voi maksaa, josta Konsta Lavaste kertoo blogisarjan aiemmassa tekstissä. […]