Kiinassa kopiointi on hyve

Kopiointi on kiinteä osa kiinalaista kulttuuria, eikä sitä nähdä samalla tavalla paheksuttavana tai rikollisena toimintana kuten länsimaissa – päinvastoin. Kiinan hallinto on taistellut perinnettä vastaan jo vuosia ja vaikka tuloksia onkin jo saatu aikaan, ei kiinalaiselta piratismilta voi siltikään välttyä. 

Kiina saavuttaa länsimaisen mediahuomion tasaisin väliajoin erilaisilla piratismitapauksillaan. Tavallisimpia lienevät erilaiset teknologiaan ja vaateteollisuuteen liittyvät tapaukset, mutta kopiointi ei rajoitu vain niihin – länsimaista on kopioitu jopa kokonaisia kyliä ja kaupunkeja Kiinaan.

Tianducheng, Kiinalainen versio Ranskan pääkaupungista Pariisista. Kuva: Wendy Lu

Juuri pari päivää sitten Suomessakin uutiskynnyksen ylitti kiinalaisen jäätanssijaparin esitys, joka oli identtinen kopio, esiintymisasujaan myöten, kanadalaisparin maailmanmestaruuden tuoneesta koreografiasta. Aiheesta lisää Aamulehdessä.

Piratismilta ei voi välttyä

Vaikka Kiinan hallinto ainakin sanoo taistelevansa piratismia vastaan, ei Kiinassa tarvitse kävellä montaakaan metriä siihen törmätäkseen. Sekä Pekingissä että Shanghaissa suosituimpia turistinähtävyyksiä ovat edelleen paikalliset fake marketit, jotka ovat täynnä kopioita tämän hetken suosituimmista vaatemerkeistä, laukuista, koruista, elektroniikasta ja leluista.

Tarjontaa eräässä Shanghain fake marketissa. Kuva: Sami-Petteri Seppä

Marketit eivät ole suinkaan mitenkään piilossa, vaan ne ovat hyvin tunnettuja paikkoja kaupungeissa. Toki Kiina haluaa edelleen näyttää taistelevansa näitä vastaan ja esimerkiksi keväällä One Belt One Road -kokouksen aikaan Pekingin Pearl Market puhdistettiin piratismituotteista muutamaksi päiväksi. Tavarat palasivat kuitenkin myyntipöydille heti kokouksen päätyttyä ja valtiovieraiden poistuttua maasta.

Kiinalainen kopiointikulttuuri

Länsimainen suhtautuminen tuotteiden kopiointiin ja ajattelutapamme immateriaalioikeuksista on varsin vieras kiinalaisille. Tämä kulttuuri juontaa juurensa pitkälle historiaan, jossa harjoittelijat ovat kautta vuosien opiskelleet mestareita matkimalla. Ei ole millään tavalla liioiteltua sanoa, että Kiinassa kopioiminen on hyve ja sillä osoitetaan kunnioitusta alkuperäistä tuotetta kohtaan.

Tällä hetkellä Kiinassa on jo voimassa länsimaita vastaava IPR-lainsäädäntö, mutta haasteena on sen toimeenpano, noudattaminen ja valvonta. Kehitystä on toki jo nyt tapahtunut paljon, eikä tilanne ole enää yhtä huono kuin esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella. Kiinalaisten omien liiketoimintojen kehittyessä ovat immateriaalioikeudet alkaneet saada painoarvoa tätä kautta, sillä kiinalainen kopiointikulttuuri ei palvele myöskään heidän etujaan. Itse asiassa jo nyt miltei kaikki IPR-riidat käydään kiinalaisyritysten välillä.

Vasemmalla Michael Jordanin oman merkin logo ja oikealla Qiaodan käyttämä logo.

Yksi tunnetuimmista riidoista käytiin yhdysvaltalaisen Michael Jordanin ja Kiinalaisen Qiaodan Sports Co. Ltd. välillä. Qiaodan on jättimäinen kiinalainen urheiluliikeketju, jolla on yli 6000 myymälää ympäri Kiinaa. Jordanin mukaan liike käytti luvatta hänen nimeään ja tuotemerkkiään omassa markkinoinnissaan. Riita alkoi jo vuonna 2012 ja ratkesi Jordanin voittoon vuonna 2016.

Kiinassa tavaramerkkikiistoja ovat käyneet niin Apple, Tesla kuin Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpkin. Suomalainen kenkäsuunnittelija Minna Parikka kertoi muutama vuosi sitten Yleisradiolle Kiinassa kohtaamastaan ns. tavaramerkkitrollauksesta. Tapauksessa suunnittelijan nimi oli jo rekisteröity Kiinaan ainoastaan rahastustarkoituksessa.

Piratismi siirtyy verkkoon

Kiinassa verkkokaupat toimivat aivan eri volyymilla kuin Euroopassa. Normaalin kuluttajan hankkiessa tuotteita on verkkokauppa ensisijainen paikka hankkia niitä normaalin kivijalkaliikkeen sijaan.  Länsimaisen kuluttajan silmin näiden verkkokauppojen ongelma on kuitenkin siinä, ettet tiedä, onko tuote aito vai väärennös.  Kolmella klikkauksella saan tilattua kotiini esimerkiksi muutaman euron Converset, Kånkenin repun tai Minna Parikan kengät. Näissä tapauksissa toki jo hinta paljastaa tuotteet väärennöksiksi, mutta näin ei suinkaan aina ole. Kiinalaisten verkkokauppojen myötä nämä samat ongelmat ovat levinneet myös Suomeen, kuten Yle uutisoi heinäkuussa.

Kiinalaisen verkkokaupan tuotevalikoimaa.

 

Kuulostaako tutulta? PMMP:n jättihittikin on joutunut kiinalaisen kopiointikulttuurin uhriksi.

 

Sami-Petteri Seppä

Päädyin alun perin vaihto-oppilaaksi Pekingiin puhtaasta seikkailunhalusta ja uteliaisuudesta. Matka jatkui kuitenkin Shanghaihin, josta tarkastelen Kiinaa nyt pääkonsulaatista käsin. Maan sisäinen ristiriitaisuus ihmetyttää päivittäin, sekä hyvässä että huonossa. Kiinan valtaisan nopea kehitys ja sen maailmanpoliittisen aseman kasvaminen pitää kuitenkin mielenkiintoani yllä, enkä ole ainakaan vielä saanut kiinalaisesta maailmanmenosta tarpeekseni. 

Leave a Reply