Länsimaistuneena kiinalaislähtöisenä maahanmuuttajana Kiina tuntuu – jos mahdollista – vielä hämmentävämmältä kuin tavallisen suomalaisen silmissä.

Muutin 6-vuotiaana Kiinasta Suomeen. Se on antanut melko erityisen leiman harjoittelulleni Suomen Pekingin-suurlähetystössä. Kaikki kielestä kulttuuriin ja yleiseen elämänmenoon on samalla äärimmäisen vierasta ja äärimmäisen tuttua.

Pekingin Chaoyang-alueella ihmiset tallustelevat kaduilla päämäärätietoisen näköisesti. Ohut saasteverho varjostaa aurinkoa ja kaikkialta kuuluu epämääräistä kommunikaatiota vieraalla kielellä – paitsi että se vieras kieli on kieli, jota ymmärrän.

Toisaalta voin kävellä kadulla tuntien täydellistä vieraantumista todellisuudesta. Sitä ei kuitenkaan kukaan ulkopuolinen huomaa – ei ulkonäöstäni eikä puheestani, joka kuulostaa 18 vuoden poissaolonkin jälkeen edelleen täysin kiinalaiselta.

Välillä huomaan jääväni katsomaan muita länsimaalaisia yrittäen arvata, mistä maasta he ovat kotoisin, kunnes tajuan, että näytän muiden silmissä ulkomaalaisia hölmösti toljottavalta paikalliselta.

Ruma, mutta kaunis Peking

Kolmen kuukauden kokemuksen perusteella voin sanoa, että Peking on pääosin ruma, saasteinen ja kaoottinen. Juuri tähän perustuu sen viehätysvoima.

Itse en ainakaan voi vastustaa yksi toisensa jälkeen jatkuvien, kulmikkuudessaan ja rujoudessaan lähes groteskien tornitalojen luonnotonta vetovoimaa. Peking on vastakohta kaikille Suomen luonnonmukaisille arvoille, mutta se on kaunis omalla, kieroutuneella tavallaan.

Kun ajaa autolla Changan-katua pitkin Taivaallisen rauhan aukiolle, sitä melkein voi tuntea Kiinan sydämenlyönnit jalkojensa alla.

Peking pitää otteessaan ja vangitsee lähes hypnoottisesti. Se on villi sekoitus uutta ja vanhaa Kiinaa, saasteverhoa ja sinistä taivasta.

Vaikka oma pätkäni täällä on sisältänyt suuriakin vastoinkäymisiä, voin kaikesta huolimatta suositella Pekingissä asumista kaikille mielenkiintoisena (jos ei välttämättä objektiivisesti katsottuna kovin hyvänä) kokemuksena.

Joku sanoi joskus, että jos haluaa kokea jotain ihan täysin muuta, niin kannattaa suunnata Kiinaan. Voin olla tästä täysin samaa mieltä.

 

Shiyu Miao
Suomen Pekingin-suurlähetystön harjoittelija

Olen suomenkiinalainen yhteiskunta- ja kauppatieteilijä, joka on palannut Kiinaan asumaan ensimmäistä kertaa 18 vuoteen. Itselleni luonnollisin kieli on uushelsinkiläistymisestä huolimatta englannilla höystetty Turun murre. Kiinan kielessä parasta ovat lyhyet numerosanat.