Kiinan suurkaupungeissa liikenteen  huhutaan olevan vaarallista, pakokaasujen täyttämää ja kaoottista. Pitääkö väite paikkansa?

Hyvät pyörätiet houkuttelevat kuokkavieraita

Työmatkani on reilu pari kilometriä. Onneksi minun ei tarvitse tunkea aamumetroon, jossa liikkumisvara on olematon, vaan voin taittaa matkan kätevästi pyörällä. Kiinassa ja etenkin Pekingissä pyöräteihin on panostettu.

Isompia teitä reunustavat lähes poikkeuksetta pyörätiet, jotka on osittain erotettu autoteistä myös kaitein. Haittana on, että hyviä pyöräteitä hyödyntävät surutta kaikki mahdolliset menopelit mitä kuvitella saattaa. Erityisesti sähkömopoja sekä koppimopoja täällä riittää, mutta myös muun muassa kaksipyöräiset moottoroidut segwayt ja sähköpotkulaudat ovat tuttu näky liikenteessä.

Ei ole myöskään tavatonta että koko pyörätie on pysäköity täyteen autoja, jolloin pyörällä joutuu väkisinkin polkemaan autotien vierustaa. Kiinan Facebook-korvikkeesta Wechatista ei taida kuitenkaan Suomen tavoin löytyä Minä pysäköin pyörätielle -ryhmää autojen käräyttämiseen.

Vastoin monia odotuksia, liikennevaloja pääosin noudatetaan. Toki hyvin usein punaisissa valoissa löytyy myös kiireisiä ajoneuvoja tai jalankulkijoita jotka painavat oman mielensä mukaan. Kuitenkaan liikennevalot eivät ole aivan pelkkää valojen välkettä, vaan niillä on kuin onkin ihan tärkeä osa liikenteessä myös täällä Pekingissä.

Tärkeintä on liike

Jalan tai pyörällä kulkevat kiinalaiset etenevät olematonta tahtia näpräillen samalla feikkiälypuhelimiaan ja poukkoillen tiellä enemmän tai vähemmän epämääräisesti. Moottoroidun ajoneuvon kanssa tahti on täysin toinen. Ruuhkassa ei päästä kovin hurjiin nopeuksiin, sitäkin tärkeämpää kuskeille on pysyä liikkeessä.

Pysähtyminen on mitä ilmeisimmin pahemman luokan epäonnistuminen. Tämä näkyy etenkin monikaistaisilla teillä, missä kaikkien on pakko tunkea aavistuksen paremmin vetävälle kaistalle. Tööttäysten säestämässä autopujottelussa tiivistyy yleinen kiinalainen käsitys, että mahdollisimman tehokas änkeäminen johtaa suoritusnopeuden maksimointiin.

Junalla jämptisti vai linja-autolla loikoilleen?

Entä jos Pekingin saasteiden ja melun keskeltä haluaa pois, kenties maaseudun rauhaan? Kiinassa junaverkosto on kattava, edullinen ja hyvin aikatauluissa pysyvä. Junia löytyy nopeaita ja hitaita eritasoisilla istuma- ja nukkumapaikoilla. Oma suosikkini yhtään pidemmille matkoille on hard sleeper, missä samassa hytissä on yleensä kuusi sänkyä kahdessa eri kerroksessa.

Jos junaa ei ole saatavilla, on erittäin hyvä vaihtoehto pitkille matkoille makuupaikallinen bussi. 185 cm pitkänä on hieman vaikea mahtua pieniin sänkyihin, mutta matkantekoa ei haittaa vaikka jalkoja joutuu hieman koukistamaan. Bussissa makoillen on todella mukava katsella ohikiitäviä maisemia.

Bussimatkalla tosin pitää varautua junaa huomattavasti joustavampiin aikatauluihin. Edellisen matkani lähtö viivästyi viisi tuntia, koska bussin tavaratila piti lastata täyteen kaloja, joita sitten sullottiin styroksilaatikoihin koko matkustajajoukon voimin. Lopulta yhden bussinvaihdoksen ja kuskin pienen katoamistempun myötä ihmiset ja kalat saatiin määränpäähänsä Erlianin kaupunkiin.

Maan ristiriitaisuus jaksaa hätkähdyttää yhä uudestaan. Monet asiat ovat kehittyneempiä kuin Suomessa, mutta usein joutuu havahtumaan myös siihen, että asiat toimivat kuin alhaisen kehitystason maissa.

Juhani Vainio

Suomen Pekingin-suurlähetystön harjoittelija