En ole vielä tavannut ihmistä, joka ei pitäisi korvapuusteista. Leipomistuokio suomen kielen opiskelijoiden kanssa osoitti, etteivät kiinalaiset ole poikkeus tähän sääntöön.
Lupasin aikoja sitten muutamalle kiinalaiselle ystävälleni ja suomen kielen opiskelijalle, että jonakin päivänä vielä opetan heidät leipomaan korvapuusteja. Lunastin viimein lupaukseni ja järjestin korvapuustityöpajan.
Kaikki kiinni hiivasta
Aloitimme taikinanteolla. Reseptit löytyivät muun muassa Muumimamman keittokirjasta jaTassulan iloisesta keittokirjasta.
Lämmitimme maitoa kattilassa ja yritin samalla selittää hiivan syvintä olemusta. Kuinka hiivaa on niin monenlaista ja miten siitä on kiinni ihan kaikki. Me olimme onnekkaita, sillä työkaverilla sattui olemaan varastossaan aitoa suomalaista kuivahiivaa. Itseäkin jännitti, tuliko maidosta kuitenkin liian kuumaa. Entä jos tapoimmekin hiivan?
Sitten haistelimme kardemummaa. Kiva tuoksu, mutta miksi sitä pitää laittaa taikinaan, kun tulee vielä kaneliakin? Syytä en osannut kertoa, aina on vaan ollut näin. Lisäsimme sokerin, munan, suolan, jauhot ja voin. Alustin taikinan jauhoja sen kummemmin mittaamatta ja taikinan kohoamista odotellessamme nautimme mansikoita ja herneitä, suomalaiseen tapaan.
Korvapuusteja kiinalaisella koristelulla
Helpotus oli suuri, kun taikina nousikin oikein mallikkaasti. Sitten vain kaulimaan! Päälle voita ja runsaasti kaneli-sokerisekoitusta. Rullasta leikkasimme erimuotoisia paloja: taittelimme perinteisiä korvapuusteja, pyörylöitä ja päätypalat asettelimme muffinssivuokiin. Kiinalainen ystäväni taiteili hienon ruusun sekä solmunmuotoisen pullan. Vielä hetki kohotusta, voitelu ja uuniin.
Kenen vuoro oli vahtia uunia?
Niin kuin aina, uunin vahtiminen on se vaikein työvaihe. Montako astetta ja minuuttia? Väri sen kertoo. Olisi niin kiva päästä juomaan jo ne pullakahvit, mutta eikö vain pidä ensin malttaa paistaa kaikki.
Puolen litran taikinasta riitti jokaiselle maisteltavaa ja vähän kotiin vietävääkin. Suomen kielen opiskelijat pääsevät pian ehtymättömien pullatiskien ääreen opiskelijavaihtoon Tampereelle ja eräälle tämä oli 17 vuoden odotuksen huipentuma. Nyt uskallamme kokeilla itsekin, he sanoivat.
