Pekingissä on laaja kirjo erilaista kaupunkikuvaa. Aamuinen puolen tunnin kävelymatkani lähetystölle vie kolmen tyypillisimmän kerrostuman läpi.
Matka alkaa keskeltä Sanlitun Sohon moderneja ostoskeskuksia ja toimistorakennuksia
Sanlitun SOHO on rykelmä pyöreälinjaisia, ulkoa viivakoodeja muistuttavia asuin- ja toimistokerrostaloja, jotka rakennettiin joutomaan ja rähjäisen baarikadun tilalle vuonna 2010. Aamuseitsemältä alueen historiasta muistuttaa yksittäinen, Gongtin-stadionin ympäristön klubeista taksiin hoiperteleva edellisillan juhlija. Muuten vaikutelma on partaveden raikas: kalliit autot nousevat parkkihallista aloittelemaan aamuruuhkaa, on räätälin tekemiä pukuja, kiiltäviä kelloja ja design-lenkkareita.
Sanlitun SOHOn jälkeen alkavat Nansanlitunin kiinalais-sosialistiset laatikkotalot
Kulman takaa alkaa vehreä Nansanlitun Lu-katu, jonka varren marjapuuron punaisissa, luultavasti 1960-luvulla rakennetuissa viisikerroksisissa taloissa on herätty tavalliseen keskiluokkaiseen pekingiläiseen aamuun. Myyntikärryistä ostetaan mukaan aamiaislettuja, koulun pihalla päivä alkaa reippaalla yhteislaulu- ja marssituokiolla, koiria ulkoilutetaan, eläkeläiset vetreyttävät jäseniään ulkojumppapaikoilla. Monet taloista näyttävät rapistuneilta, mutta joidenkin saamat tuoreet maalikerrokset ja vedenpitäviltä näyttävät uudet harjakatot kertovat ehkä purkutuomion välttyvän.
Heti kerrostalojen takaa paljastuu perinteinen Hutong-alue
Chaoyangin sairaalan jälkeen alkavalla Hutong-alueella siirrytään kiinalaisen pikkukylän tunnelmaan: asukkaat kiirehtivät yöpuvuissa korttelivessoihin, isovanhemmat hyppyyttelevät ovensuissa pyöreäposkisia lapsia, tuktuk-taksit odottavat parkissa kotitalon seinustalla, hedelmiä ja vihanneksia pilkotaan myyntiin tupakka suupielessä. Muutama vuosi sitten uudelleen pinnoitettu tie ja talojen uudet betoniseinät antavat täälläkin ymmärtää, että into purkaa vanhaa on ohi, vaikka tonttimaan hinta olisikin varmasti päätähuimaava.
Hutongit vaihtuvat nopeasti takaisin pilvenpiirtäjiin
Hutong-alueen erottaa pilvenpiirtäjien liikekeskustasta vain kahdeksankaistainen tie. Risteykseen kertyy toimistotyöntekijöitä jalan, pyörillä ja sähkömopoilla odottamaan valojen vaihtumista. Pyöräkaistaa on keväällä levennetty ja päällystetty punaisella kitkamaalilla. Liikennevaloissa valvontakamera räpsäisee kuvan ohi ajavista autoista.
Kulman takana näkyy arkisempien toimistotornien seassa oikeita luomuksia, erikoisimpana kahdella jalalla seisova Rem Koolhaasin suunnittelema tv-yhtiö CCTV:n pääkonttori vuodelta 2012. Vasta valmistumassa oleva yli 500 metriä korkea CITIC-pilvenpiirtäjä hakee taas jo muotonsa perinteisestä kiinalaisesta viinilasista eikä ulkomailta.
Kerry center -toimistorakennuksen edessä kiiruhdetaan Starbucksin takeaway-kahvimukit kädessä ja älypuhelimet toisessa pyörittämään maailman toiseksi suurimman talouden rattaita.
Kävelymatkalla nähdyt Pekingin kaupunkikuvan kerrostumat elävät kesäkuista aamua rinnakkain ja toisiinsa limittyen, mutta niiden maailmat ovat vielä hyvin erilaisia.