Kiinalaisen uudenvuoden lomien piti olla ohi 3. helmikuuta ja normaalin arjen alkaa. Ensin viranomaiset määräsivät koulut ja työpaikat kiinni 17. helmikuuta saakka, seuraavaksi koulujen sulkua jatkettiin maaliskuun alkupuolelle asti.
Koulu verkossa
Korkeatasoinen kansainvälinen koulu haluaa tarjota laadukasta opetusta lähettämällä päivän lukujärjestyksen sekä opetusmateriaalit sähköpostitse. Tehtäviä suoritetaan myös verkossa. 11-vuotiaalle tämä tuntuu sopivan, mutta varsinkin pienempien lasten vanhemmat kaipaavat interaktiivista verkko-opetusta.
Tämän päivän teknologia mahdollistaisi vaikka mitä jos vain olisimme osanneet varautua kriisiin ajoissa. Osa opettajista on jumissa eri puolilla maailmaa yrittäen hoitaa työtään nettikahviloista tai puhelimitse. Koululla on sähköpostikanavan lisäksi useita eri Wechat-ryhmiä (sosiaalisen median sovellus) viralliseen tiedottamiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Oman luokan Wechat-ryhmässä lapset voivat joka ilta jutella videoyhteydellä. Vanhempien ryhmässä vanhemmat voivat jakaa ideoita ja saada vertaistukea haastavaan arkeensa. Itse olen joutunut googlaamaan aritmetiikan ja geometrian saloja selvittämällä mystisiä kolmion kulmia ja laskemalla pinta-aloja, sekä alati motivoimaan ja tukemaan lastani päivän tehtävien suorittamiseksi.
Pysy kotona
Ensimmäisen viikon jälkeen huomasimme, miten kuntokeskukset, yritykset, kahvilat, ravintolat ja vapaa-ajan viettopaikat yksi toisensa jälkeen sulkivat ovensa koronaviruksen leviämisen pelossa.
Karateopettaja lähetti ohjeita kotiharjoitteluun, kiinanopettajan kanssa tunnit jatkuvat Wechatilla puhelintunteina. Kodin internetlinjaa korjaamaan ei yritys saanut lähettää korjaajaa, vaan tee-se-itse-ohjeet tulivat puhelimessa. Jotkut ravintolat ovat kiinni, mutta toimittavat ruokaa kotiin. Ruokaa ja tavaroita voi tilata netistä, mutta lähetit eivät saa enää tuoda paketteja kotiovelle, vaan ne haetaan ulko-ovelta. Sairaalat ovat alkaneet tarjota online- ja puhelinpalveluja.
Kriisinumeroiden lisäksi tarvittaisiin nyt kipeästi myös auttavia puhelimia ja chatteja, joissa voisi puhua mielenterveydestään ja henkisestä kuormituksestaan. Uutisointi koronaviruksesta saa tunneskaalan päivittäin heittelemään epätoivosta toivoon, pelosta huojennukseen. Sanon sen suoraan, välillä on raskasta, välillä ei.
Yksi kiinalainen ystäväni kertoo Wechat-päivityksessään olevansa onnekas, sillä hän pääsi matkustamaan ulkomaille. Samaan aikaan hän tuntee olevansa avuton ja raivoissaan ystäviensä ja sukulaistensa puolesta. Toinen ystäväni taas harmittelee, ettei rahankeräyksiin voi luottaa ja ettei hänellä ole keinoja auttaa.
Virallisen median viesti on, ettei naapuristaan pidä välittää vaan pysyä kotona ja huolehtia itsestään.Kiinalaisessa sosiaalisessa mediassa keskustellaan kuitenkin ainakin lukkojen takana nälkään kuolevista kotieläimistä, julkkisten tekemistä lahjoituksista, aasialaisten kokemasta rasismista sekä kansalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Mitä tahansa foorumeilla ei kuitenkaan voi sanoa, siitä pitävät huolen moderaattorit.