Ranskan edesmenneen presidentin Charles de Gaullen on väitetty tokaisseen, että Kiina on suuri maa, jossa asuu paljon kiinalaisia. Lausahdus, olkoon se totta tai tarua, kuvailee hyvin länsimaalaisen tapaa katsoa Kiinaa.

Nuudeli- vai riisi-Kiina?

Internetissä kiertää hauska kuvasarja, jonka otsikko on ”20 ways to slice Europe”.  Kuvissa esitellään erilaisia tapoja leikata Eurooppa alueisiin. Maanosa jaetaan muun muassa laiskaan ja ahkeraan Eurooppaan, prostestanttiseen, ortodoksiseen ja katoliseen, oliiviöljy- ja voi-Eurooppaan, viini-, vodka- ja olut-alueisiin, sekä perinteiseen ja moderniin.

Eurooppalaisille tällaiset mielikuvat ovat luonnollisia, mutta kun katsomme Kiinaa, muuttuvat mielikuvat yleistävimmiksi.

Millaisia todellisuuksia Kiinan sisältä sitten löytyy?

 

Moni länsimaalainen puhuu hämäävästi kiinan kielestä, joka antaisi olettaa, että maassa on vain yksi kieli. Todellisuudessa pitäisi puhua monikossa kiinalaisista kielistä kuten mandariini, kantoninkiina, hakka, wu tai min, jotka jakaantuvat edelleen omiin, täysin erilaisiin paikallismurteisiinsa. Lisäksi Kiinassa puhutaan kiinalaisten kielten lisäksi myös tiibetiläisiä, altailaisia, austroaasialaisia ja indoeurooppalaisia kieliä.

Ruoan suhteen Kiinan voi jakaa nuudeli- ja riisi-Kiinaan, papukastike- ja soijakastike-Kiinaan tai perinteisesti lännen tuliseen, pohjoisen suolaiseen, idän etikkaiseen ja etelän makeaan keittiöön.

Uskonnollisesti Kiinassa taas on suuria muslimi- ja buddhalaisalueita pohjoisessa, lännessä ja etelässä. Virallisesti Kiinan valtiojohto on kuitenkin ateistinen, mutta kristittyjäkin arvioidaan Kiinassa olevan 200 miljoonaa.

Taloudellisesti Kiinan sisällä voisi vetää useita eri erotteluja, mutta pääasiallisesti Kiinan voi jakaa vauraisiin kaupunkeihin ja köyhään maaseutuun tai rikkaaseen itärannikkoon ja köyhään sisämaahan.

Toisaalta Kiina voidaan jakaa poliittisesti pohjoisen ja raskasteollisuusalueiden konservatiivisiin sekä rannikon liberaaleihin alueisiin.

Samalla tavoin ei ole olemassa kiinalaista kulttuuria yksikössä, vaan Kiina jakaantuu useaan eri kulttuurialueeseen, vaikka kokonaisuutta yhdistäviäkin tekijöitä löytyy. Kiinalaisista ihmisistä puhuttaessa länsimaalaisilta unohtuu usein se, että Kiina on monikansallinen maa, jossa asuu 55 eri virallisesti tunnustettua vähemmistöä.

 

On mielenkiintoista, että Euroopasta puhuttaessa samanlaisia koko Eurooppaa yhdistäviä kielikuvia on vähän. Harvemmin puhutaan eurooppalaisesta ruoasta, mutta kiinalainen ruoka mahtuu kätevästi yhden määritelmän alle.

Yhtenäinen valtio, monimuotoinen maa

Kielikuvat ovat jossain mielessä myös oikeutettuja. Muutaman sadan vuoden mittaisia hajaannuksen aikoja lukuun ottamatta keisarillinen hallintojärjestelmä on taannut valtiollisen yhtenäisyyden huomattavasti pidempään kuin Euroopassa, jossa poliittinen hajaannus on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Poliittisesta yhtenäisyydestä huolimatta Kiina on kuitenkin yhtä monimuotoinen kuin Eurooppa.

”Kiina” on sanana moniselitteinen. Siihen sisältyy useita eri merkityksiä koskien maata, kulttuuria, kieltä, valtiota ja etnisyyttä. Kiinaa onkin vaikea tarkastella eurooppalaisen kansallisvaltionäkökulman kautta, vaan sitä tulisi käsitellä samanlaisena monimuotoisena maanosana kuin Eurooppaa.