Gioven Kelvin. Nimi ihastuttaa silmää eräässä putiikissa Pekingin kuuluisalla Silkkikadulla. Se loistaa näkyvästi mallinuken päällä olevien alushousujen leveästä resorista.

Nimi synnyttää tutuntuntuisia assosiaatioita. Onko alushoususuunnittelija yrittänyt kirjoittaa siihen kaikkien tunteman yhdysvaltalaisen muotitalon nimen?

Tuntuu vaikealta hyväksyä niin pahasti epäonnistunutta yritystä.

Sukulaisuus on kuitenkin merkittävää, typografia on samanlaista ja tuote on jotakuinkin sama. Tulee välittömästi tunne, että olemme kiinalaisen kulttuurin valtimolla.

Järkikin jo sanoo, että kysymys ei ole kopioteollisuudesta eikä asiakkaiden tietoisesta huiputuksesta. Kyse on näet magiasta, samankaltaisuuteen kätkeytyvistä maagisista voimista.

Gioven Kelvin -alushousuja valmistava yritys haluaa olla onnea tuottavan loitsun läheisyydessä. Samankaltaisuus antaa vihjeen samankaltaisesta menestyksestä, onni on siirtymää kuitujen välillä.

Kiinalaisessa ajattelussa menestyksessä on pohjimmiltaan kyse taikuudesta. Ja taikuudella on tarkoitus nimenomaan menestyä.

E ≠ mc² ?

Satunnaisen matkailijan on vaikea käsittää kiinalaisen pragmatismin laajuutta, samoin kuin absoluutin ja sitä kohti pyrkimisen täydellistä puutetta. Tämä näkyy myös kiinalaisista elämänfilosofioista, joista puuttuu länsimaisille uskomuksille tyypillinen kaikkivoipuuden hybris.

Kulttuurissa, missä kaikki on suhteellista, syntyvät merkitykset viittaussuhteista, ulkopuolisista merkitsijöistä sekä mitä moninaisimmista vaihdannan akteista.

Fantasmaattinen usko loitsujen voimaan voidaan lukea brändien ympärillä käyvästä kuhinasta. Kyse ei ole pelkästään vaurauden viestinnästä, mikä on tietenkin tärkeää, vaan taustalla on myös syvempiä uskomuksia.

Kyse on kulttuurin shamanistisesta olemuksesta.

Kauppa se on mikä kannattaa

Tästä kaikesta johtuen Kiinassa kukoistava kopioteollisuus ei ole olemukseltaan kieroilua niin kuin meillä päin, missä kopiointi on banaali yritys huijata mahdollisia ostajia. Kiinassa kopioiminen on asiakaspalvelua (halvemmat tuotteet) ja erinäisten replikojen myyminen hilpeää leikkimistä asiakkaan kanssa.

Määritelmällisesti kysymys ei ole huiputuksesta. Kuinka voisi edes olla, kun maasta on ylipäänsä lähes mahdotonta löytää mitään aitoa?

Jos joku ei osaa Kiinassa epäillä tavaran aitoutta, hän on erehtynyt maasta ja kulttuurista.

Kiinalainen kauppias kutsuu mukaan leikkiin, antamaan hiukan ylimääräistä ja käymään viihdyttäviä keskusteluja. ”Jos ostat minulta tämän, olet mukana tässä jutussa.”

Jokainen vastatkoon omasta löyhäkätisyydestään – tai nauttikoon kiinalaisista taioista.

Ja kenties myös taikojen esiin manaamasta menestyksestä?