Retriitti Pekingiin

Retriitti eli retretti (< ransk. retrait, ’vetäytyminen’ < lat. retraho, ’noutaa takaisin’) on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä”, kertoo Wikipedia. Kun saavuin uutena työntekijänä Pekingiin tämän vuoden elokuussa, oli Kiinan kommunistinen puolue juuri vetäytymässä toviksi omaan retriittiinsä Beidaiheen (北戴河). Olen toki ymmärtänyt puolueen merkityksen kansan tasavallan tänä vuonna 70 vuotta juhlittavassa historiassa, mutta en aavistanut, että sen esimerkki viitottaisi myös minun ensimmäisiä viikkojani maassa näin kirjaimellisesti.

Mielikuvat, odotukset ja pelot jäivät toteutumatta. Saapuessamme Pekingiin taivas oli pitkään sininen ja kaupallinen kaupunginosa Central Business District (CBD) lähes kliininen. Kuva: Virve Ilkka
Mielikuvat, odotukset ja pelot jäivät toteutumatta. Saapuessamme Pekingiin taivas oli pitkään sininen ja kaupallinen kaupunginosa Central Business District (CBD) lähes kliininen. Kuva: Virve Ilkka.

Mielikuvat roskikseen

Alkukosketukseni Kiinaan oli täysin vastakkainen kuin mihin olin valmistautunut. Odotin ruuhkaa, hälinää, kyynärpääiskuja kylkiin, poljettuja varpaita ja hikoilua pienissä tiloissa. Taisinpa odottaa myös muutamaa odottamatonta ärräpäätä omasta suustani ihan vaan kulttuurisokin kunniaksi.

Todellisuus olikin totaalinen eristäytyminen ja hiljaisuus. Täydellinen ulkopuolisuus kuin olisin näkymätön hahmo (erityisesti suojatiellä…), joka ei itsekään saa kosketettua ympäröivää todellisuutta, vaan lipuu sen läpi.

CAFA Art Museumissa oli elokuussa 2019 Leandro Erlichin näyttely: The Confines of the Great Void. Teoksessa ‘Classroom’ (2017) katsoja löytää itsensä peilikuvasta, jossa ympäristö on vaihtunut koululuokaksi ja ’itse’ on osa aavemaista kokonaisuutta. Kuva: Virve Ilkka
CAFA Art Museumissa oli elokuussa 2019 Leandro Erlichin näyttely: The Confines of the Great Void. Teoksessa Classroom (2017) katsoja löytää itsensä peilikuvasta, jossa ympäristö on vaihtunut koululuokaksi ja ”itse” on osa aavemaista kokonaisuutta. Kuva: Virve Ilkka.

Toki olin aavistanut, että kieli on haaste. Toki olin kuullut, että Kiinassa käteinen on kuin meille oravannahat, ja mobiilisovellukset ovat ainut portti oman arjen hoitamiseen. Toki tiesin, että Kiinan oma sisämarkkina on niin väkevä, ettei sillä ole pakottavaa tarvetta tehdä sovelluksiaan helposti saavutettaviksi ulkopuolisille. Ja toki sekin oli tiedossa, että yhteydenpito kotimaahan saattaa nykyisen kiinanmuurin takia olla tovin haastavaa.

Mutta pakko tunnustaa – näillä tiedolla ei ollut mitään roolia tajunnassani, kun saavuin maahan.

Pizzalaatikkokin sen tietää. Kukapa jutella tahtoisi, kun kaikki on hoidettavissa appeilla. Kuva: Virve Ilkka
Pizzalaatikkokin sen tietää. Kukapa jutella tahtoisi, kun kaikki on hoidettavissa sovelluksilla. Kuva: Virve Ilkka.

Oman elämän odotushuone

Todellisuus ei iskenyt lujaa vasten kasvojani, vaan istutti minut kuin pienen lapsen ”erkkatuoliin” odottamaan hiljaa. Olo oli kuin avaruusolennolla, jonka asiakkuutta tai rahoja kukaan ei kaipaa ja joka maailmalle puhuessaan aukoo typeränä suutaan panssarilasin takana. Sosiaalinen detoxi ja hiljaisuuden retriitti keskellä miljoonakaupungin minusta piittaamatonta vilinää.

Ylipäänsä ”maahantulo” lienee epämääräinen määre. Vaikka passissani on saapumisleimat kuukauden vanhoja, taidan olla vasta hissukseen saapumassa Kiinaan. Matkaoppaanani minulla on Wechat – “App for Everything”. Sain asennettua sen viikko sitten.

Kielletty Kaupunki. Yli 500 vuotta vanhan palatsialueen sadat rakennukset ovat Pekingin sydämessä ja kuin Peking itse; lukemattomien löytöjen mahdollisuus, kunhan löytöretkeläisellä riittää aikaa ja malttia. Kuva: Virve Ilkka
Kielletty Kaupunki. Yli 500 vuotta vanhan palatsialueen sadat rakennukset ovat Pekingin sydämessä ja kuin Peking itse; lukemattomien löytöjen mahdollisuus, kunhan löytöretkeläisellä riittää aikaa ja malttia. Kuva: Virve Ilkka.

Leave a Reply