Shanghain puistot – tiukkoja rajoituksia ja vapautunutta menoa

Shanghai on täynnä hienoja puistoja, kaikille jotakin.  Muutamana esimerkkinä mainittakoon Yuyuan Garden, jonka historia yltää 1500-luvulle, Jing’an-temppelin eli rauhan ja hiljaisuuden temppelin mukaan nimetty Jing’an-puisto, moderni Jing’an Sculpture Park sekä Renmin Park eli kirjaimellisesti ”kansan puisto”. Jokainen puisto heijastelee omalla tavallaan kiinalaista elämäntapaa, kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Lotuksen kukka Shanghain kasvitieteellisessä puutarhassa. Kuva: Elina Rimppi.

Puistoja voisi kuvata kiinalaisten yhteiseksi olohuoneeksi tai harrastus- ja esiintymispaikaksi. Puistoissa voi nähdä ja kuulla hienoja esityksiä. Kiinalaiset naiset kerääntyvät harjoittelemaan puistoihin perinteisiä tanssikuvioita viuhkojen kanssa tai ilman. Lähipuistossamme harjoittelee aamuisin vanhempien mieshenkilöiden saksofonikvartetti ja monissa puistoissa voi kuulla myös lauluesityksiä karaoke-laitteilla tai ilman.

Sillä ei tunnu oleva väliä, pysyykö kvartetti vireessä tai laulavatko laulajat nuotilleen. Pääasiana on esiintymisen ilo.

Sunnuntaiaamu on puistoissa vilkasta aikaa.  Sunnuntaisin miehet kerääntyvät jo aikaisin pelaamaan puistoihin korttipelejä tai perinteisempää peliä Mahjongia. Upeaa on myös katsella kuin eri-ikäiset ihmiset harrastavat taidokkaasti puistoissa perinteisiä kiinalaisia taistelulajeja, kuten taijia tai wushua.

Majong-turnaus Renmin parkissa. Kuva: Elina Rimppi.

Lähipuistomme juoksuradalla saa tuntea kuuluvansa kiinalaiseen yhteisöön, kun taivallamme kaikki yhdessä jonossa noin 400 metrin juoksurataa pitkin klassisen musiikin klassikkojen tahtiin. Jotkut puistot tuntuvat myös olevan kiinalaisten päiväretkeilijöiden suosioissa ja puistot täyttyvät lämpiminä päivinä telttailevista perheistä piknik-korien kanssa.

Taijia Jing’anin Sculpture parkissa. Kuva: Elina Rimppi.

Renmin Park” täyttyy sunnuntaisin myös sateenvarjoista, jotka ovat täynnä vanhempien tekemiä puolisonhakuilmoituksia lastensa puolesta. Huolestuneet vanhemmat kerääntyvät sateenvarjoineen puistoon ja toivovat löytävänsä puistoista lapsilleen puolison.

Sateenvarjoja puolisonhakuilmoituksilla. Kuva: Elina Rimppi.

Rohkeus ja ilo näkyvät puistoissa myös iltaisin, kun puistot heräävät iltaelämään. Kiinalaiset pariskunnat tanssivat musiikin tahtiin paritansseja. Jos paria ei ole, sekään ei haittaa, vaan tanssia voi yksinkin tanssiotteessa mielikuvitusparin kanssa tai naisparien kesken.

Myös vuodenajat näkyvät puistoissa. Niissä voi ihailla kirsikkapuiden loistoa ja tulppaaneja, syksyisin putoavia lehtiä. Talvella puistot näyttäytyvät aivan erilaisina ilman kukkia tai lehtiä.

Perinteinen paviljonki Fuxin-puistossa. Kuva: Elina Rimppi.

Toisaalta, puistoissa valitsee tiukka kuri ja jokaisella puistolla on omat säännöt. Niiden noudattamista valvojat vartijat pilleineen.

Esimerkiksi Jing’anin kaupunginosassa sijaitsevassa Sculpture Parkissa nurmikoille ei saa astua ja nurmikentän tallaamisesta seuraa välittömästi vartijan ”pillikonsertti” ja kielto poistua nurmikolta. Tätä on vaikea selittää pienille lapsille, joille nurmiviheriö tarkoittaa automaattisesti jalkapallokenttää. Lapsille on vaikea löytää puistoissa julkisia leikkipaikkoja ja jos niitä löytyy, ne ovat lähes aina maksullisia. Tätä voi yrittää selittää esimerkiksi niin, etteivät kiinalaiset lapset juurikaan leiki, vaan tuntuvat keskittyvän jo pienestä pitäen opintoihin.

Monista säännöistä huolimatta ihmiset tuntuvat viihtyvän puistoissa. Puistot ovat täynnä kiinalaista elämää: tiukkoja sääntöjä, mutta samalla iloista yhdessäoloa, vapautunutta menoa, yhteisöllisyyttä, upeita puutarhoja ja historiallisia kohteita. Ehkä Kiina on juuri näitä kaikkia parhaimmillaan.

Leave a Reply