Kahden kulttuurin perheen arjesta riittäisi kirjoitettavaa vaikka kirjakaupalla niin hyvässä kuin ajoittain hermoja raastavassakin (miltä tuntuu, kun appivanhempien kahden kuukauden vierailu on kiinalaisella mittapuulla ”lyhyt”?). Joskus on kuitenkin hyvä muistaa, että kansainvälisten perheiden kohdalla eivät yhteen sulaudu vain kulttuurit. Myös kahden maan lainsäädäntö tulee ottaa huomioon erityisesti, jos perheeseen syntyy lapsia.
Kiina ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta, vaan Kiinassa lapsella voi lain kirjaimen mukaan olla vain yhden maan passi ja kansalaisuus. Vitsikkääksi homma menee siinä vaiheessa, kun kansalaisuutta valitaan: Kiina nimittäin mielellään pitäisi omansa. Jos syntyvän lapsen vanhemmista toinen on Kiinan kansalainen, joka ei asu pysyvästi missään toisessa maassa (pysyvä oleskelulupa), Kiina katsoo tämän maansa kansalaisen lapsen olevan myös kiinalainen. Tämä selviää yleensä viimeistään, kun lapselle haetaan ensimmäistä kertaa viisumia Kiinaan mahdolliseen ulkomaiseen passiin. Silloin Kiinan suurlähetystöt eivät voi viisumia myöntää; onhan kyseessä Kiinan kansalainen! Sen sijaan suurlähetystö voi myöntää kahdeksi vuodeksi kerrallaan niin kutsutun matkustusasiakirjan, jonka avulla lapsi pääsee maahan ja saa oleilla Kiinassa ulkomaisella passillaan. Jos vastaavaa asiakirjaa hakee Kiinan rajojen sisäpuolella, on prosessi vielä tästäkin hieman erilainen ja vaikuttaa esimerkiksi maasta lähtemiseen.
Kiinan rajojen sisällä lapsen katsotaan lähtökohtaisesti olevan Kiinan kansalainen eikä esimerkiksi suomalainen, passista viis. Kun lapsi täyttää 18 vuotta, aktivoituvat Kiinan viranomaisetkin yleensä asian kanssa ja toivovat viimein lopullista vahvistusta sille, kumman kansalaisuuden täysi-ikäistyvä lapsi haluaa lopullisesti pitää. Kahden passin pitämistä en itse katso suositeltavaksi missään vaiheessa, sillä Kiinan kansalaisuuslaki ei sitä hyväksy.
Kansalaisuus luonnollisesti vaikuttaa moneen asiaan: koulutukseen, asumisoikeuteen ja vaikkapa terveydenhuoltoon. On jokaisen perheen oma valinta miettiä, kumman maan kansalaisuus on perheen yleisen tilanteen kannalta paras ratkaisu. Mikäli perhe päätyy Suomen kansalaisuuteen, on asian täydeksi virallistamiseksi käynnistettävä Kiinassa kansalaisuudesta luopumis-prosessi (renunciation process) ja toimitettava relevantit dokumentit sitä varten paikalliselle poliisilaitokselle. Koko prosessi kestää tyypillisesti joistain kuukausista joihinkin vuosiin. Mikäli prosessia ei käynnistetä, on lapsi Kiinan rajojen sisällä kiinalainen ja sen rajojen ulkopuolella sitten suomalainen. Tässä tilanteessa saatavilla olevat julkiset palvelut vaihtelevat Kiinan sisällä paikallisesti. Esimerkiksi koulupaikkaa voi joissain kaupungeissa olla haastava saada ilman kiinalaista asuinpaikkarekisterikirjaa.
Jos asia koskettaa perhettäsi, kannattaa ottaa asiasta selvää Kiinan viranomaisilta esimerkiksi soittamalla lapsen toisen vanhemman kotikaupungin Public Security Bureau:hun eli paikalliselle poliisilaitokselle, joka vastaa myös alueensa asukasrekisterikysymyksistä. Asiaa voi yrittää tiedustella myös Kiinan suurlähetystöltä Helsingissä. Kiinan paikalliset Education Bureaut puolestaan osaavat vastata kouluihin liittyviin kysymyksiin.
Itse koen tärkeäksi tuntea Kiinan kansalaisuuslakia ja ymmärtää sen vaikutukset perheeseeni voidaksemme tehdä kansalaisuusasiasta tietoisen päätöksen.