Peking ei yleensä ole kärkisijoilla, kun virkamiehet hakevat suurlähetystöissä avautuvia tehtäviä. Kun itse täytin hakemustani viiden Suomessa vietetyn vuoden jälkeen, löytyi listaltani vain yksi paikka – Peking.

Moi – ni hao – Peking!

Kun Finnairin lento lähestyi elokuun ensimmäisenä päivänä Pekingiä, avautui lentokenttänäkymä savusumun keskeltä vasta koneen pyörien jo hipoessa kiitotietä. Ilmanlaatuindeksi huiteli 200:n kieppeillä, kun hyvän ilmanlaadun raja on täällä 50. Uuden kotikaupunkini tervetulotoivotus oli – no, sanoisinko realistinen. Se tuntui silmissä, nenässä ja keuhkoissa.

Samankaltaista ei löydy mistään muualta

Peking oli minulle täysin uusi tuttavuus. Vaikka olin kolunnut Itä- ja Kaakkois-Aasiaa töissä ja vapaa-ajalla, kartassani oli häpeällinen, Kiinan kokoinen aukko (Hongkongia ja Macaota ei kai voi sanoa edustaviksi otoksiksi Kiinasta).

Mielikuvissani Kiinasta yhdistyivät keisariajan loisto ja bambua mutustavat isopandat, tuhansia kilometrejä pitkä Kiinan muuri ja Sichuanin keittiön tuliset antimet.

”Villijoutsenet” kahlasin lävitse kymmenisen vuotta sitten ja Sun Tzun ”Sodankäynnin taitoa” opiskeltiin yliopiston johtamistaidon kurssilla. Ja jo koulussa opittiin, että kompassi, paperi ja ruuti olivat alun perin ”made in China”.

Halusin nimenomaan Kiinaan, koska tämä maa on niin monessa suhteessa merkittävä.

Koko maailman katseet ovat kääntyneet Kiinaan ja Kiinan huomiosta jopa kilpaillaan. Kiinan tekemiset vaikuttavat meihin kaikkiin, jos ei nyt ihan suoraan niin mutkan kautta.

Kiinassa tehdään neljäsosa maailman BKT:sta. Kun Kiinan talous yskähtää, muu maailma pidättää hengitystään.

Kiina on tunnustettu ydinasevaltio ja yksi YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenmaasta. Se on nyt lunastamassa kansainvälisellä areenalla sitä roolia, jota siltä on jo jonkin aikaa odotettu.

Samanaikaisesti Kiinan sisäiset haasteet ovat mittavia. Ne liittyvät muun muassa oikeusvaltiokehitykseen, eriarvoistumisen kasvuun ja ympäristökysymyksiin vain muutamia mainitakseni.

On siis perusteltua sanoa, että työpaikkani sijaitsee yhdessä Suomen tärkeimmistä edustustoista. On hienoa olla Suomen silminä ja korvina seuraamassa ja analysoimassa Kiinan kehitystä juuri nyt ja myös vaikuttamassa siihen Suomena ja osana Euroopan unionia.

Oman mukavuusalueen rajoille – ja ulkopuolelle

Arki Pekingissä on vastannut yllättävän hyvin odotuksiani – hyvässä ja pahassa.

Peking on tosin astetta modernimpi ja kehittyneempi ja ilmansaasteet pahimmillaan vielä pahempia kuin oletin. Kaikki päivät eivät ole yhtä auringonpaistetta, mutta jokainen päivä on seikkailu. Kun otat taksin, et voi olla varma, saavutko oikeaan kohteeseen. Kun poikkeat pääkadulta pienelle sivukadulle, päädyt keskelle paikallisten eläkeläisten korttirinkiä. Kun reippailet naapuruston puistossa, pääset nauttimaan pekingiläisten laulunharrastajien kuorolaulusta.

Eläminen tutun ja turvallisen länsimaisen kulttuurin ulkopuolella on kokonaisvaltainen kokemus, jossa hyvien ja huonojen asioiden ääripäät ovat kaukana toisistaan. Siksi Peking.