”Höpöhöpö!”, mumisin amerikkalaisen virkamiehen vakuuttaessa, että Yhdysvallat pitää kauppasodan Kiinan kanssa erillään tieteestä ja tutkimuksesta.
Ja miksipä pitäisi, sillä Kiina itsekin linkittää tieteen ja korkeakoulutuksen paitsi maan teknologia- ja innovaatiopolitiikkaan myös talouskasvun ja geopolitiikan tarpeisiin. On myös turha odottaa, että Kiina ottaa paikkansa euroamerikkalaisessa tiedemaailmassa – Kiina ottaa paikkansa, mutta omilla ehdoillaan.
Yhdysvallat on edelleen merkittävin yksittäinen tiedevaltio, jota Kiinan kasvava merkitys tieteentekijänä hermostuttaa. Tietty kilpailullisuus kuuluu tieteeseen, ja tällä hetkellä kilpailu on myös osa suurvaltapolitiikkaa. Kiina tuottaa jo eniten tieteellisiä artikkeleita maailmassa ja kirii kiinni Yhdysvaltain etumatkaa R&D-budjetissa.
Kiinan osaamista vähätellään määrän ja laadun epäsuhteella sekä luonnontieteiden ylivoimalla verrattuna muihin tieteenaloihin. Silmät puoliummessa ei valmistauduta siihen, että tulevaisuudessa Kiina voi olla globaalisti merkittävin maa akateemisella kentällä.
Kun Kiinan presidentti Xi Jinpingin lanseerasi ajattelun sosialismista kiinalaisin erityispiirtein, sanapari ilmaantui myös suurvaltadiplomatian, kapitalismin, kolonialismin, imperialismin ja YK:n määritteeksi. Kiinan nopea nousu kohti tieteen terävintä kärkeä on tuonut kiinalaiset erityispiirteet myös akateemiseen maailmaan.
Kiinan tutkimusvaltteja ovat tunnetusti datan määrä ja tutkimukseen ohjattavat resurssit. Kiinan menestyksen puolesta puhuu myös varsin strateginen ote korkeakoulutukseen ja tutkimukseen. Made in China -suunnitelma, mukaan lukien tekoälyn kehitysohjelma, päivittää Kiinan teollisen perustan nopeasti kehittyvillä hightech-alueille tavoitteena globaalien markkinoiden dominointi.
Kiina on myös reippaasti kertonut siviili- ja sotilasteknologian ja tutkimuksen yhteiskäytöstä. Belt & Road (BRI) puolestaan yhdistää Kiinaa Eurooppaan ja Afrikkaan infrastruktuuri-investointien, kaupan lisääntymisen ja taloudellisen yhdentymisen myötä useassa kymmenessä maassa.
Höpöhöpö: tiede ei ole erillään kauppapolitiikasta sen enempää kuin geopolitiikasta. Kiina tukee ja linkittää tiedettä niin taitavasti, että muidenkin on hyvä opetella toimimaan strategisemmin akateemisessa maailmassa, jonne kiinalaiset erityispiirteet ovat tulleet jäädäkseen.