Eteläeurooppalaiset tuntuvat olevan jalkapalloon menevää kansaa. Eikä Portugali ole poikkeus. Silti espanjalaisia huomattavasti pidättyväisempien portugalilaisten fanaattisuus voi tulla hienoisena yllätyksenä. Erityisesti se, kuinka jalkapallo hallitsee päivän puheenaiheita ja miten kyseisen pelin tiimoilta riittää julkaistavaa kolmessa päivittäin ilmestyvässä printtimediassa, joista yksi on Portugalin luetuimpia päivälehtiä.
Maassa puhutaan perinteisesti Portugalin kolmesta F:stä: fado, futebol ja Fátima. Nämä Portugalin kulttuurin ”Pyhän kolminaisuuden” kulmakivet nivoutuvat yhteen kun kansallisen jalkapallomestaruuden voittaneen seuran kannattajat lupaavat tehdä pyhiinvaellusmatkan katolisen kirkon pyhättöön Fátimaan.
Teemana jalkapallo on ajankohtainen muutenkin, kun Portugalin jalkapalloliitto täyttää 100 vuotta ja Brasiliassa on juuri mitelty maailman parhaan jalkapallomaan tittelistä. Portugalilaisten ennakko-odotuksista ja Cristiano Ronaldosta huolimatta, maan osallistumisesta ei tullut paraatimarssia. Kisoihin pääsy oli kiven alla ja unelma voitosta jäi alkulohkoon. Muutekin vuosi 2014 on kulkenut alavireisesti ja sitä on varjostanut Portugalin kaikkien aikojen kirkkaimman tähden Eusébio da Silva Ferreiran kuolema. Viimeinen Portugalin kansallissymboleista, Amália Rodriguesin jälkeen, on poissa. Eusébio on portugalilaisen jalkapallon kiistaton tähti. Benfican jalkapalloseuran lisäksi hän toimi myös maajoukkueen hyvän onnen amulettina ja matkusti maajoukkueen mukana tärkeisiin turnauksiin ja otteluihin. Kukaan ei unohda Portugalin huippuvirettä vuoden 2004 EM-kotikisoissa, jonka keskeisenä taustavaikuttajana pidettiin juuri Eusébiota. Kun Benfica voitti 33º kansallisen mestaruutensa keväällä 2014, seura omisti sen edesmenneelle sankarilleen. MM-kisoissa oli myös tarkoitus menestyä Eusébion kunniaksi – toisin kävi.
Paatuneimmankin lätkäfanin on siis hyvä seurata lyhyen oppimäärän verran asuinmaansa jalkapalloa, jos haluaa pärjätä ”small talkissa”. Jalkapallo toimii myös taatusti hyvänä avauksena keskustelulle, jos ei muuta keksi. Vuosia maassa asuneena tähän on jo tottunut, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö yllättävissä tilanteissa tehdyt viittaukset jalkapalloon hämmästytä vieläkin. Esimerkiksi kaupassa voin saada kehuja hyvästä ”värivalinnasta” (punainen, vihreä tai sininen) riippuen siitä onko kehuja Benfican, Sportingin vai Porton kannattaja. Tärkeiden pelien jälkeen sekä television uutislähetykset että päivälehtien sivut ovat täynnä jalkapalloa. Syystäkin muiden urheilulajien ammattilaiset ja harrastajat kokevat jäävänsä jalkapallon varjoon.
Jotenkin osaan suomalaisena samaistua tähän innostukseen. Portugali on pieni, Euroopan läntisimmällä laidalla sijaitseva maa, joka on aina kokenut alemmuuskompleksia Espanjan ja vähän muidenkin maiden suhteen. Talouskriisi ja Portugalin maakuva Euroopassa ovat asettaneet portugalilaisten kansallisen itsetunnon koetukselle. Sitten jalkapallon parrasvaloihin astui Cristiano Ronaldo. CR7, jona Ronaldo tunnetaan, on portugalilaisten kansallistunnolle sama, kuin lätkä-, F1- tai rallimestarit meille suomalaisille. Hetkeksi kansalliset koettelemukset piiloutuvat menestyksen varjoon.