Minulla oli ilo ja kunnia viettää itsenäisyyspäivän iltaa maanmiesteni kanssa Algarven Suomi-Seuran juhlassa. Etelä-Portugalissa Algarven alueella toimivan seuran jäsenmäärä on ollut viime aikoina vakuuttavassa kasvussa, ja myös itsenäisyyspäivän tilaisuuteen oli saapunut lähes sata juhlijaa. Seura oli huolehtinut juhlan arvokkaista puitteista, ja tunnelma oli sen mukainen. Ohessa muutama ote juhlapuheestani.

Itsenäisyydestä

Meille suomalaisille on luontevaa viettää itsenäisyyspäivää hyvin juhlallisesti, hartaastikin. Historiamme vuoksi päivän viettoon sisältyy erityistä sanomaa: todellista kiitollisuutta itsenäisyydestä, kunnioitusta sotiemme veteraaneja kohtaan, hiljentymistä itsenäisyyden edellyttämien uhrausten edestä, ja tietenkin ylpeyttä siitä, miten sotien runtelemasta maasta on pystytty rakentamaan maailman mittapuussa menestyvä ja vauras valtio.

Aivan erityisen ulottuvuuden päivä saa, kun sitä viettää ulkomailla. Muihin tuntemuksiin sekoittuu ehkä vähän haikeuttakin. Voi myös olla, että jotkut asiat näyttävät etäisyyden päästä vähän paremmaltakin kuin silloin kuin niitä katsoo ihan ääreltään. Tai päinvastoin: että Algarvessa osamme nimenomaan iloita itsenäisyyspäivän vietosta auringonpaisteessa kun tiedämme, että pohjolassa kaamos koettelee maanmiehiämme.

Ukrainasta

Marraskuussa tuli kuluneeksi 25 vuotta Berliinin muurin murtumisesta. Tuolloin marraskuussa 1989 lähtivät murenemaan myös kylmän sodan asetelmat, ja Eurooppa alkoi muotoutua uusiksi.

Tähän murrokseen liittyi sisäänrakennettu odotus siitä, että Euroopassa oltaisiin menossa kohti uutta aikakautta. Aikakautta, jossa vastakkainasettelun sijaan leimaa-antavaa olisi pyrkimys vuorovaikutukseen ja yhteisten intressien etsimiseen, keskinäisriippuvuuden pohjalle rakentuvaan yhteistyöhön, joka hyödyttäisi kaikkia osapuolia.

Näitä odotuksia vasten Ukrainaan kohdistuneet suvereenisuuden loukkaukset ovat olleet erityinen pettymys, jopa järkytys. Tapahtumien myötä on tullut kylmää vettä niskaan niille, jotka olivat toivoneet, että voimapolitiikan aika Euroopassa olisi ohi.

Portugalista

Myös Portugalissa suvereenisuus on ollut viime aikoina tärkeä teema. Tosin hyvin toisenlaisessa valossa; kyse on ollut poliittisen päätösvallan itsenäisyydestä talouskriisin yhteydessä.

Portugali oli keväällä 2011 ajautumassa konkurssin, josta kansainvälinen apu sen pelasti. Vastineeksi saamalleen hätälainalle Portugalin oli sitouduttava tiukkaan ohjelmaan, jolla maan talous saatettaisiin takaisin raiteilleen.

EU:n ja maksajien näkökulmasta oli luontevaa asettaa lainansaajalle tiukat ehdot. Portugalissa puolestaan koettiin, että troikan ohjauksessa olevan maan suvereenisuus oli mennyt. Maassa, joka voi ylpeillä eurooppalaisessa vertailussa pitkällä ja ajoittain hyvinkin loistokkaalla historiallaan, tilanne koettiin suorastaan nöyryyttäväksi.

Se, että ohjelmasta päästiin keväällä irtautumaan onnistuneesti ja suunnitellussa aikataulussa, nähtiin Portugalissa korostuneesti palautuneen suvereenisuuden näkökulmasta. Troikan poistumisella oli suuri psykologinen merkitys; päätösvalta oli palautunut Portugalille.

Ihan näin kategorinen ei totuus tietenkään ole. Portugali on edelleen velvollinen noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä, joita myös Euroopan tasolla tarkkaan valvotaan.

Suomesta

Sama koskee myös Suomea. EU- ja eurojäsenyyden myötä olemme mukana järjestelyissä, jotka varsin pitkälti sitovat päätöksentekoamme. Säännöt ovat tarpeen, sillä kun istutaan samassa veneessä, koituu yhden veneen keikuttajan toiminta kaikkien ongelmaksi.

Mutta nämä ovat suvereenisuuden rajoituksia, joihin kukaan ei ole Suomea pakottanut. Me olemme itse valinneet tämän tien, koska katsomme, että se vie kannaltamme parhaaseen tulokseen. Kasvanut keskinäisriippuvuus sitoo meidät joka tapauksessa tiiviisti yhteen ympäröivän maailman kanssa, halusimmepa tai emme.

Suomen asialla

Yhteistyön maailmassakin kuitenkin tietyt perustotuudet ovat ennallaan: omien etujen ajamiselle on edelleen sijaa ja tarvetta. Kukaan muu ei aja Suomen asiaa jos ei Suomi itse. Tässä tietysti maan hallituksella on valta ja ylimmäinen vastuu. Ja toiset meistä tekevät Suomen asian ajamista työkseen. Mutta on hyvä muistaa, että jokainen suomalainen voi tehdä osansa.

Ja vaikka Suomi ei olekaan täydellinen, on se kuitenkin meille suomalaisille oma maa, isänmaa, ja sellaisenaan korvaamaton. Suomalaisena meillä on kaikki oikeus olla Suomesta ylpeitä ja käyttää se ylpeys siten, että viemme Suomen asiaa eteenpäin.