Paljon on puhuttu ja kirjoitettu, myös Suomessa, mitä Portugalin saama tukipaketti ja tiukka nelivuotinen budjettikuri sisälsi. Lukuja ja ennusteita sekä Portugalin talouskehitystä seurattiin ja seurataan yhä silmä tarkkana. Mutta miten talouskriisi ja leikkaukset näkyvät Portugalissa?
Jo pelkät tilastoluvut kertovat paljon, 18 %iin pahimmillaan noussut työttömyys ja yli 40 %ssa käynyt nuorisotyöttömyys kertoo jo sinänsä mittakaavasta. Maasta arvioidaan lähteneen 2011-2013 välisenä aikana yli 350 000 työikäistä henkilöä ulkomaille töihin – pääasiassa Eurooppaan (Saksa, Ranska ja Iso-Britannia) sekä kaukomaille Portugalin entisiin alusmaihin Brasiliaan, Angolaan ja Mosambikiin. Tämä on tilastollisesti melkein 7 % työikäisestä väestöstä. Portugalista ei ole koskaan lähtenyt näin paljon työikäistä väestöä, edes edellisen muuttoaallon aikana 1960-luvulla.
Toinen ongelma maan tulevaisuudelle muodostuu siitä, että kun aikanaan 1960-luvulla lähti heikosti koulutettua väestöä, ovat lähtijät nyt enimmäkseen vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita.
Heikentynyt toimeentulo
Perspektiiviä saa myös portugalilaisten tulotasosta. Minimipalkka kriisin alkaessa oli 485€/kk, jota vuoden 2014 syksyllä nostettiin 505€/kk. Arviolta noin puoli miljoonaa työntekijää saa minimipalkkaa. Keskipalkka vuonna 2011 oli noin 971€/kk.
OECDn syksyllä 2014 julkistaman tutkimuksen mukaan vuonna 2012 neljännes portugalilaisista eli köyhyysrajan alapuolella eli alle 420€/kk tuloilla. Euroon siirtymisen myötä elinkustannukset ovat nousseet myös Portugalissa.
Suurimmat paineet viimeisen neljän vuoden aikana ovatkin keskittyneet Portugalin sosiaaliturvaan ja valtion mahdollisuuksiin myöntää tukea sitä tarvitseville. Paineita on myös kohdistunut muihin kansalaisjärjestöihin, kuten ruokapankkiin, jonka asiakaskunta on kasvanut huimasti. Ruokapankki järjestääkin usein kansallisia keräyksiä. Vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta portugalilaiset ovat lahjoittaneet ruokaa varsin avokätisesti.
Portugalin tilannetta on usein verrattu Suomen 90-luvun lamaan, mutta suurin erottava tekijä lienee kuitenkin se, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmän lähtökohdat laman alussa olivat Portugalia paremmat.
Tulevaisuuden haasteet
Nyt Portugalin talousluvut näyttävät paremmalta ja maan taloudellisen tulevaisuuden tunnelissa näkyy jo valoa. Vienti on kasvanut ja talouden rakenteet ovat uudistuneet. Nähtäväksi jää mikä on kriisin lopullinen sosiaalinen hinta. Maa on tällä hetkellä Euroopan nopeimmin vanhenevia yhteiskuntia ja kriisin myötä syntyvyys on romahtanut. Portugalin hallitus on syystäkin pyrkinyt tukemaan nuorten työllistymistä ja pitää tärkeänä aiheen EU-aloitteita.
Suurimpia tulevaisuuden haasteita Portugalin nuorisotyöttömyydelle, talouskasvun ja heikon taloudellisen tilanteen lisäksi, ovat myös nuorten heikentyneet koulutusmahdollisuudet. Sosiaalisia tukia on jouduttu leikkaamaan ja tämä on käytännössä vaikuttanut lapsiin ja nuoriin eri koulutusasteilla. Peruskoulussa opetus julkisensektorin kouluissa on maksutonta, mutta muun muassa oppimateriaalit jokainen oppilas joutuu hankkimaan itse.
Haasteena on myös oppivelvollisuuslukujen parantaminen, sillä Portugali on EU- jäsenmaista kärkisijoilla koulupudokkaiden määrässä (23,2 % vuonna 2011). Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on käytössä lukukausimaksut, joiden maksaminen kriisin seurauksena on vaikeutunut monen opiskelijan kohdalla ja johtanut opintojen keskeytymiseen.
Moni kokee myös turhautumista. Turhautumista siitä, että Portugalin nykytilanne on romahduttamassa 40 vuotta sitten neilikkavallankumouksesta alkaneen paremman tulevaisuuden rakentamisen. Paikallisen päivälehti Diário de Notíciasin kolumnisti Pedro Maques Lopes kiteytti 4. tammikuuta julkaistussa kolumnissaan: Portugalilla on monia ongelmia, mutta mikään ei ole niin suuri kuin se, että maa on luopumassa omistaan ja portugalilaiset ovat luopumassa maastaan.