Nyt kun tämän blogin avaamisesta tuli vuosi kuluneeksi ja kesäkuu on Lissabonissa kansanperinteen riemujuhlaa, on lähes velvollisuuteni omistaa muutama rivi Lissabonin ikonille eli kaupungin mäkiä ja kukkuloita tasaisen epätasaisella tahdilla koluavalle raitiovaunulle.

Pariisilla on Eiffel-torni, Roomalla Colosseum, Lontoolla Big Ben ja Lissabonilla keltavalkoiset raitiovanut. Toki Lissabonilla on tunnetumpiakin historiallisia kohteita, kuten Belémin torni ja Hieronymus-luostari, mutta parhaiten kaupungin syvintä olemusta mielestäni kuvaavat juuri raitiovaunut.

Ensimmäiset hevosvetoiset raitovaunut alkoivat liikennöidä Lissabonin kaduilla 1800-luvun lopulla ja vuonna 1901 ensimmäinen sähkökäyttöinen vaunu tuli katukuvaan. Raitovaunujen kulta-ajalla 1950-luvulla käytössä oli 405 sähkökäyttöistä vaunua, jotka kulkivat 160 kilometrin pituisella raideverkolla. Sittemmin katukuvan ovat valloittaneet enimmäkseen linja-autot ja raitioliikenne on supistunut 57:llä vaunulla liikennöitävään, viisi eri linjaa ja 48 kilometriä kattavaan raideverkkoon.

Melko kaoottisen liikenteen ja kapeiden historiallisten katujen Lissabonissa, raitiovanujen arki voi olla haastavaa. Autojen pysäköinti ei ole aina kaikkien sääntöjen mukaista, joten aika ajoin raitovaunun matka keskeytyy kapeimpiin paikkoihin. Olen omakohtaisesti seurannut vierestä kuinka viisi raavasta ruotsalaista ottivat tilanteen haltuun ja siirsivät käsivoimin auton raiteilta, jotta matka pääsi jatkumaan. Raitovaunun kuljettaja seurasi operaatiota hermostuneen huojentuneena vierestä.

Kaupungissa joskus vierailleet tietävät kuinka liukkaita Lissabonin kadut ovat, etenkin sateella. Historiallisissa vanhoissa raitiovaunuissa kuljetetaan hiekkaa, jolla parannetaan vaunujen pitoa liukkailla raiteilla. Aina tämäkään ei riitä raiteilla, jotka kulkevat ja mutkittelevat kiperissä kulmissa pitkin katuja. Ehkä tunnetuin tällainen kohta sijaitsee Ajudan kaupunginosassa, jossa raitiovanulinja numero 18 kulkee jyrkkää alamäkeä Ajudan palatsilta mutkaan, jossa sijaitsee apteekki. Kertoman mukaan raitovanu on kirjaimellisesti vieraillut apteekissa kolme kertaa.

Lopuksi vielä vinkki matkailijoille: Vaikka Lissabon ja Portugali saattavat vaikuttaa melko epäjärjestelmällisiltä joukkoliikennevälineisiin mentäessä jonotukselle on tarkat säännöt. Tämä pätee juuri raitio- ja linja-autoliikenteeseen. Usein jono on selvä ja jokainen asettuu tulojärjestyksessä jonon hännille. Toisinaan selvää jonoa ei ole havaittavissa, mutta jokainen tietää, ja jokaisen oletetaan tietävän, missä järjestyksessä kukin on pysäkille tullut. Pysäkille tultaessa on siis hyvä katsoa, keitä pysäkillä jo on ja huomioida kuka on tullut jälkeesi, jotta tiedät paikkasi jonossa. Tästä kirjoittamattomasta säännöstä pidetään uskollisesti kiinni, mikä minua suomalaisena alkuun hämmästytti, mutta nykyisin koen hämmennystä Suomen joukkoliikennettä käyttäessäni: Kuinka epäjärjestyksessä liikennevälineeseen mennään ja miksi kukaan ei kunnioita jonotusjärjestelmää!