Euroopan mantereen lounaisreunalla huhtikuu tarjoaa auringon ja kukkivan luonnon myötä suorastaan hurmaavan lupauksen tulevasta kesästä. Ei ole lainkaan ihme, että ”Portugalin huhtikuu” on aikanaan valloittanut myös suomalaisen iskelmätaivaan.
Mutta on Portugalin huhtikuulla myös merkittävä poliittinen sisältönsä, onhan 25. huhtikuuta neilikkavallankumouksen vuosipäivä. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi neljäkymmentäyksi vuotta tuosta murroksesta, joka johdatti maan diktatuurista kohti demokratiaa ja sitä länsimaista yhteiskuntaa ja EU-jäsenvaltiota, jona me Portugalin tänä päivänä tunnemme. Ensimmäiset demokraattiset vaalit Portugalissa järjestettiin 25.4.1975 – tasan 40 vuotta sitten.
Neljä vuosikymmentä on lyhyt tai pitkä aika näkökulmasta riippuen. Joka tapauksessa on huomionarvoista, että suuri osa politiikan ja yhteiskunnan päättäjistä tämän päivän Portugalissa edustaa sukupolvea, jolla on edelleen omaa henkilökohtaista kokemusta diktatuurissa elämisestä.
Vallankumouksen vuosipäivää juhlistettiin jälleen perinteisin menoin. Valtiojohto kerääntyi juhlaistuntoon punaisin neilikoin koristeltuun parlamenttitaloon. Presidentti Aníbal Cavaco Silva vetosi puheessaan laajan poliittisen yhtenäisyyden puolesta, jotta maalle voitaisiin rakentaa taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää tulevaisuutta. Samaan aikaan kaduilla mielenosoittajat muistuttivat siitä, ettei neilikkavallankumouksen jälkeinen kehitys ole vastannut kaikkien toiveita.
Väittely neilikkavallankumouksen perinnöstä jatkuukin Portugalissa tuoreen tuntuisena. Miten demokraattisen yhteiskunnan rakentaminen on neljän vuosikymmenen aikana onnistunut tai epäonnistunut? Onko poliittinen järjestelmä saavuttanut riittävän kypsyyden? Vastaako vallankumouksen jälkimainingeissa luotu perustuslaki yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvoinnin tarpeita?
Viime vuosina läpikäyty rankka talouskuuri on ollut omiaan pikemmin syventämään kuin kaventamaan poliittisia kuiluja. Mutta onko lasi lopulta puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Siihen voivat portugalilaiset äänestäjät ottaa kantaa, kun maassa järjestetään jälleen parlamenttivaalit ensi syksynä.
Lopuksi vielä kuriositeettina tarina siitä miten neilikasta tuli vallankumouksen symboli. Tarinasta tunnetaan muutamia versioita, joista kaiketi suosituimman mukaan Lissabonin keskustassa sijaitseva ravintola valmistautui 25.4. juhlistamaan ensimmäistä vuosipäiväänsä. Juhlaa varten ravintolan omistaja oli ostanut tuon ajan suosittua ja halpaa kukkaa, punaisia neilikoita asiakkaille jaettavaksi. Suunnitelmat jäivät kuitenkin vallankumouksen jalkoihin ja ravintolan omistaja lahjoitti ostamansa kukat työntekijöilleen. Heistä rouva Celeste käveli kukat kädessään Lissabonin pääkatua Avenida da Liberdadea ja havaitsi ihmisten lahjoittavan vallankumoukseen osallistuville sotilaille, mitä kenelläkin oli antaa – ruokaa ja juotavaa. Celeste päätti lahjoittaa kukat, koska hänellä ei ollut muuta. Sotilaat ottivat neilikat vastaan ja paremman paikan puutteessa kukin laittoi saamansa kukan kiväärin piippuun. Näin ainakin yhden version mukaan neilikasta tuli vallankumouksen symboli.