”Portugalilaiset syövät koko ajan!” – kesän makuja Portugalista

1

Grillauskausi on sekä Suomessa että Portugalissa kuumimmillaan, joten kesän kunniaksi blogikirjoituksen aiheeksi valikoitui monia intohimoja herättävä teema, ruoka. Monelta Suomessa asuvalta portugalilaiselta kysyttäessä ”mitä kaipaat eniten Portugalista” vastaus on yksiselitteinen: ruokaa! Portugalilainen ruokakulttuuri on toistaiseksi Suomessa ollut vielä melko tuntematonta, ja usein jäänyt naapurimaa Espanjan tapaksien varjoon.

Meren antimia

Portugalilaisessa gastronomiassa alueellisia erikoisuuksia on paljon, joten niiden kaikkien läpikäyminen näin lyhyessä tekstissä olisi mahdotonta. Samoin ruokailun kannalta melko olennainen portugalilainen viinikulttuuri jääköön tästä kirjoituksesta pois.

Portugalilaisesta ruoasta ei kuitenkaan voi kirjoittaa mainitsematta kansallisruokaa bacalhauta eli suolattua turskaa. Eri lähteiden mukaan bacalhauta voi valmistaa jopa tuhannella eri tavalla! Vaikka Portugalilla on laajasti Atlantille ulottuva merialue, suolattu turska tuodaan Norjasta. Pohjolasta tuodaan arviolta 20 000 tonnia vuodessa tätä portugalilaisten kansallisherkkua. Suolattu turska on erilaisine valmistustapoineen portugalilaisten kestosuosikki, mutta sitä tarjoillaan perinteisesti eritoten jouluaattona.

Muista kaloista kesäkuu on puolestaan perinteisesti grillattujen sardiinien aikakautta. Lissabonissa niitä syödään erityisesti Santo Antónion juhlallisuuksien aikaan. Sillikaloihin lukeutuva sardiini suolataan ja yleensä grillataan sellaisenaan halsterissa. Nam!

Lihaa luiden ympärille

Myös portugalilaiset arvostavat ilmakuivattua kinkkua eli presuntoa. Kuva: Vilma Koppelomäki.
Myös portugalilaiset arvostavat ilmakuivattua kinkkua eli presuntoa. Kuva: Vilma Koppelomäki.

Portugalilaiselle ruokakulttuurille omintakeista on myös se, että lihasta hyödynnetään lähestulkoon kaikki osat. Tämä tapa juontaa juurensa historiaan: länsieurooppalaisittain verrattain köyhän maan kansan oli käytettävä kaikki käsillä olevat lihanpalat. Portugalissa liha kuin liha tarjotaan hyvin usein luun kanssa, ja kieltämättä luu tuo lihaan aina lisämakua. Suomalaisen ruokakaupan valikoimaan kuuluvia vakuumipakattuja ja valmiiksi marinoituja kanansuikaleita ei Portugalissa näe.

Portugalissa tarjoillaan usein myös Suomessa hieman tuntemattomampia lihoja, kuten jänistä. Oman lisänsä portugalilaiseen gastronomiaan tuo leitão eli kokonaisena grillattu pikkupossu. Helsingissä vierailleet portugalilaiset ihmettelevät miksei jäniksen syöminen ole Suomessa yleisempää – onhan meillä niin paljon citykanejakin!

Sesongit

Tietysti Portugalin suotuisa ilmasto vaikuttaa saatavilla oleviin raaka-aineisiin. Atlantin läheisyys edesauttaa kala- ja äyriäisvalikoiman runsautta ja tuoreutta. Lämmin ilmanala puolestaan vaikuttaa siihen, että monella hyötykasvilla on Portugalissa useampi satokausi, Madeiran ja Azoreiden hedelmävalikoimista puhumattakaan.

Suomalaista uusien perunoiden kulttuuria ei Portugalissa samalla tavalla ole, koska oman maan perunaa on saatavilla oikeastaan vuoden ympäri. Portugalin maaseudulla vieraillessa on ainakin tälle helsinkiläistytölle aina yhtä eksoottista käydä hakemassa kaikki salaattitarpeet omasta puutarhasta melkeinpä vuoden ympäri. Puhumattakaan siitä, millaisen makuelämyksen tuottaa suoraan puusta poimitun appelsiinin syöminen!

Kotona syöminen

Oman lukunsa ruokakulttuuriin tuo tietysti ihan tavallisten perheiden kotona syöminen. Monien suomalaisvieraiden kommentti portugalilaiskodeissa vieraillessaan on ollut ”täällähän syödään koko ajan!”

Portugalilaisen sananlaskun mukaan se, joka ei ole hyvä syömään, ei myöskään ole hyvä tekemään töitä (Quem não é bom para comer, não é bom para trabalhar).  Yleisesti ottaen yhteiset ateriat ovat suurimmassa osaa portugalilaiskoteja tärkeitä, eikä pöytää laiteta koreaksi ainoastaan vieraita varten.

Jälkiruokaa on usein tarjolla sen seitsemää sorttia, vaihdellen erilaisista paikallisista leivoksista vanukkaisiin sekä hyytelöihin (gelatina) saakka. Portugalilaisen isäntäväen painajainen olisi jos ruoka loppuisi kesken, ja tämän näkeekin usein ruoan määrässä.

Olin juuri viime viikonloppuna kyläilemässä Aveirossa portugalilaisten tuttavien luona, jossa lanchezinho, eli ”pikku välipala”, tarkoitti käytännössä kolmen ruokalajin illallista. Jos ruokaa ei tarjoilun jälkeen ole enää jäljellä, on se melkeinpä merkki siitä, ettei sitä ole ollut riittävästi!

Vaikka Suomessa asuvat portugalilaiset usein ikävöivät kotimaansa ruokia, on kotoutuminen kuitenkin joissain tapauksissa pelannut hyvin: nyt kolme vuotta Suomessa asuneelle poikaystävälleni uppoaa hyvin mämmi. Ruisleipä taas menee alas muun muassa lakkahillon kanssa! Salmiakki on vielä toistaiseksi liikaa. Tähän tarvittaneen vielä muutama vuosi siedätyshoitoa.

Hyviä kesäisiä grillaushetkiä niin suomalaisten, portugalilaisten ja muiden kansainvälisten herkkujen parissa kaikille blogin lukijoille!

– Vilma Koppelomäki

Kirjoittaja on Suomen Portugalin suurlähetystön korkeakouluharjoittelija kesäkaudella 2015, ja tykkää vapaa-ajallaan syödä.
Vilma Koppelomäki – Kirjoittaja on Suomen Portugalin suurlähetystön korkeakouluharjoittelija kesäkaudella 2015, ja tykkää vapaa-ajallaan syödä.

 

 

Kommentit

Teatteriravintola 4 vuotta sitten

Erityisesti Portugalin meriherkkuja tekisi mieli kokeilla! Kerran siellä käydessäni maistoin joitain paikallisia kalalajeja perinteisesti ravintolassa paistettuna, mutta grillipuoli jäi kokematta. Ehkäpä sitä seuraavalla reissulla sitten..

Leave a Reply