Suomi on Portugalissa pieni EU-maa, joka ei luonnollisesti ja joskus ehkä onneksi paistattele usein otsikoissa. Silloin kuin Suomi ylittää uutiskynnyksen se tapahtuu usein osana Euroopan unionia tai muuta suurempaa kansainvälistä ryhmää.

Asiayhteys ja sävy ovat valtaosin positiivisia. Esimerkiksi Suomen kansainväliseen kuuluisuuteen noussut korkeatasoinen opetusjärjestelmä tai jonkun kansainvälisen vertailevan tutkimuksen tulokset, joissa Suomi on pärjännyt hyvin. Yleistäen voidaankin todeta, että portugalilaisen median piirtämän kuvan perusteella suurimmaksi osaksi aikaa on helppoa ja syytä olla ylpeä suomalainen.

Pienestä koosta, perifeerisestä sijainnista ja mutkattoman kansan maineesta näyttäisi saavan lisäpisteitä ja sympatiaa Atlantin rannalla. Vaikka kesälajeihimme kuuluu eukonkantoa ja kännykän heittoa, Portugalissa usein samaistutaan Suomeen. Suomi nostetaan monesti esimerkiksi maasta, jonka viitoittamaa tietä myös Portugali voisi seurata. Koulutuksen lisäksi Suomen positiivisesta narratiivista ihastusta ja kiinnostusta herättävät sosiaaliset innovaatiot, kuten äitiyspakkaus. Luonnollisesti Suomen kulttuuri- ja urheilukentän kirkkaimmat tähdet pääsevät hyvin Portugalin mediassa esille. Poikkeuksena tietenkin jääkiekko, joka ei tälle jalkapallomaalle sano mitään, mutta Markku Alenin muistavat lähes kaikki.

Säröjä mallioppilaan maineeseen

Pitkään Suomesta luotiin Portugalin mediassa lähes yltiöpositiivinen kuva, jota eivät edes kouluampumiset horjuttaneet. Sitten tuli kevät 2011, Suomen eduskuntavaalit ja Portugalin tukipaketti. Muutama viikko käytiin kiivasta julkista keskustelua ja ahkeraa uutisointia, kun jännitettiin hyväksyykö Suomi Portugalin apupaketin. Ne viikot riittivät siihen, että Suomi-kuvaan Portugalissa tuli ensimmäinen särö, joka jäi elämään. Aina kun keskustelu kääntyy EU:n talouteen äänensävy ja kannanotot Suomesta saavat kriittisemmän sävyn.

Vanhat haavat ja eräänlainen jälkiviisaus nostivat heti päätään, kun ensimmäiset uutiset Suomen talouden alavireisyydestä tavoittivat Portugalin median. Monelle, jopa median edustajalle, Suomi oli saamassa ansionsa mukaan ja vähintään opetuksen siitä, että pilkka voi osua omaan nilkkaan. Haasteellisinta onkin ollut välittää tietoa Suomen tämän hetkisen laman monisäikeisistä syistä, koska monelle portugalilaiselle lama johtuu lähes ainoastaan Nokian matkapuhelimien hegemonian päättymisestä.

Ei siis ole ihme, että Joulupukin Pajakylää hallinnoineen Dianordian talousvaikeudet ja verorästit nousivat nopeasti otsikoihin kesällä 2015. Näkökulmana oli, että Suomen ja laajemmin EU:n talouskriisi on saanut vakavat mittasuhteet, kun Joulupukkikin on menossa konkurssiin. Uutisointi osoitti myös, että vaikka monelle suomalaiselle Joulupukki Suomen maabrändissä on jo aikansa elänyt, se yhdistetään yhä vahvasti Suomeen. Kuten usein myös Lappi, josta puhuttaessa ymmärretään yleensä, että kyse on juuri Suomen Lapista.

”Eletään vielä kesää, mutta Joulupukki on menossa konkurssiin”, otsikoi päivälehti Diário de Notícias 24.8.2015 aiheesta. Helpotus olikin suuri, kun toiminnalle löytyi jatkaja: ”Jouluaatto on pelastettu, Joulupukki välttyi konkurssilta”, otsikoi samainen päivälehti myöhemmin. Mutta ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: sittemmin on arvioitu, että uutisointi saattoi jopa kasvattaa Rovaniemellä ulkomaalaisten joulumatkailijoiden määrää. Ilmiönä kenties esimerkki toteamuksesta, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta?

Talouden vaikeuksista huolimatta Suomella ja suomalaisilla on paljon positiivista kerrottavaa itsestään, vaikka usein oma itsekriittisyytemme tekee meistä vähän liiankin vaatimattoman kansan. Kun lehdessä otsikoidaan ”Heillä ei ole öljyä eikä kultaa, mutta heillä on hyvää koulutusta” (viikkolehti Expresso 30.5.), voidaan varmasti todeta, että asiat ovat melko lailla hyvin.