Sambialaisella autonkuljettajalla Wesley Bandalla on ongelma. Sähköä on säännöstelty jo usean kuukauden ajan eikä sitä ole saatu kuin noin  5-6 tuntia päivässä. Pari viikkoa sitten Wesleyn kotitalous oli kolme päivää sähköttä.

”Kylmälaitteet ovat poissa käytöstä ja kaikki ruoka pitää hankkia tuoretavarana. Ruoan laittoon pitää käyttää puuhiiltä, ja senkin hinta on noussut kovasti. Huhutaan myös, että lokakuussa sähköt olisivat kokonaan poikki kymmenen päivää.”

Ongelma koskee koko Sambiaa. Valtiollinen sähköyhtiö ZESCO on jo muutaman kuukauden ajan joutunut säännöstelemään sähkönjakelua, ja vihattu ”load-shedding”, eli ajoittaiset sähkökatkot, ovat tulleet ihmisten arkeen.

Tilanne on uusi Sambian kaupunkiväestölle. Vesivoimasta virtansa saava suurten jokien maa on pystynyt tarjoamaan varsin säännöllistä sähkönjakelua verkon piirissä oleville. Maaseudulla suuri osa väestöstä on perinteisesti joutunut olemaan sähköttä, ja ilkkujat ovatkin toivottaneet kaupunkilaiset tervetulleeksi takaisin sambialaiseen todellisuuteen.

Hallituksen ja ZESCOn mukaan jakeluongelmien taustalla ovat viime sadekauden vähäiset sateet. Niiden jäljiltä vesivoimaloiden patoaltaissa veden pinta on niin alhaalla, että veden juoksutusta on pakko säännöstellä voimakkaasti. Tämä on tilanne myös maailman suurimmassa keinotekoisessa vesialtaassa, Kariba-järvessä. Hallitus vetoaa siihen, että sama ongelma on naapureillakin: tilanne Malawissa ja Zimbabwessa ei ole paljoa parempi, ja Etelä-Afrikan sähköongelmat ovat tunnettuja.

Selittelyt eivät paljoa lohduta Sambian kriittistä urbaaniväestöä. Hallitusta on syytetty sähkönviennistä naapurimaihin, samalla kun omaakin tarvetta olisi. Aiemmin tehdyistä myyntisopimusvelvoitteista on vaikea laistaa, samalla sähköä joudutaan kuitenkin tuomaan yhä enemmän.

Hallitus ja sähköyhtiö syntipukkeina

ZESCOn hallintoa on syytetty taitamattomuudesta. Jos säännöstely olisi aloitettu ajoissa, ei näin pitkiin sähkökatkoihin olisi päädytty. Osansa saavat myös kiinalaiset. Kariban vesivoimalaa laajennettiin alkuvuodesta kiinalaisilla turbiineilla, joiden huhutaan olevan hyötysuhteiltaan heikkoja . Näiden koeajoon käytettiin myös keväällä paljon vettä, mikä kriitikkojen mukaan selittäisi Kariban ennätyksellisen alhaisen vesitason.

Sambian pääkaupungissa Lusakassa säännöstelyn mukanaan tuomat ongelmat ovat kaikille tuttuja. Eniten kärsii köyhempi väestönosa, jonka ”varajärjestelmänä” on yleensä savuttava puuhiili. Sekä puuhiilen että nestekaasun hinnat ovat nousseet nopeasti. Tämä ei tiedä hyvää Sambian metsille, sillä hiilenpoltto on pääsyy metsäkatoon. Joidenkin tarkkailijoiden mukaan Lusakan lähiseudun kukkuloita on viime kuukausina voimakkaasti parturoitu.

Ne joilla on varaa varajärjestelmiin – polttoaineella toimiviin generaattoreihin, aurinkopaneeleihin, tai verkosta sähköjakelun aikaan itsensä lataaviin invertteriakkuihin – nojaavat luonnollisesti niihin. Kaikkien näiden kauppa on piristynyt selvästi. Dieselin hinnan nousua pelätään yleisesti, ja aihetta onkin, koska Sambian kwacha on heikentynyt viime viikkoina selvästi dollariin nähden.

Teollisuuden sähkönsaanti iso huoli

Hallitukselle kuluttajien ärtymystä isomman huolen aiheuttaa teollisuuden sähkönsaanti. Sambian taloudella on muutenkin vaikeuksia, ja elintärkeän kaivosteollisuuden edustajat ovat valittaneet tuotannon kärsivän sähkönjakelun ongelmista. Varsinkin kuparin tuotannon ja viennin laskiessa tärkeitä tuloja jäisi saamatta.

Sähköongelmat eivät myöskään edistä uusien investointien tekemistä. Pienyrittäjillä on omat haasteensa. Monet joutuvat mukauttamaan toimintaansa sähkön saatavuuteen, ja töitä tehdään yleisesti öisin. Siipikarjan kasvattajien tilanne voi olla vielä vakavampi ja toimintaa on jouduttu lopettamaan. Kananpoikasten hauduttaminen on riippuvaista jatkuvasta sähkönsaannista.

Sambian energiapolitiikka on ollut hyvin kuluttajaystävällistä. ZESCO on myynyt käytännössä sähköä kuluttajille tuotantokustannuksia alemmalla hinnalla. Myös teollisuutta on tuettu subventoidulla sähköllä. Nyt ZESCO saa entistä vähemmän tuloja sähkön myynnin volyyminkin pakosta vähetessä. Käytäntö on johtanut siihen, etteivät sähkön säästäminen tai energiatehokkaat ratkaisut ole ensimmäisinä olleet kenenkään mielissä.

Koska sähkön myynti ei tähän saakka ole ollut kaupallisesti kannattavaa, ei yksityissektori ole halunnut investoida siihen. Talouden ja väestön kasvaessa myös sähkön kysyntä on noussut, mutta energiantuotantoon suunnitellut isot julkiset investoinnit ovat viivästyneet. Elämän kalliimmaksi tekevät ratkaisut, esimerkiksi tuotantokustannuksia vastaavat tariffit, ovat hallitukselle kivuliaita. Vuosi 2016 on Sambiassa vaalivuosi.

Kysyntää suomalaiselle osaamiselle

Optimistien mukaan ongelmat ovat mahdollisuuksia. Sambiassa on herätty siihen, että energiasektoria pitää monipuolistaa, ja sateista riippuvaisen vesivoiman lisäksi on saatava muita virtalähteitä. Pikku hiljaa on havahduttu myös siihen, että sähköntuotannon tulisi olla tuottavaa bisnestä.

Investointeja onkin tulossa sekä uusiutuvaan energiaan että fossiilisiin polttoaineisiin pohjaaviin voimaloihin. Myös energiatehokkaat ratkaisut herättävät jatkossa varmasti enemmän kiinnostusta, ainakin sitten kun sähkön ja polttoaineiden hinnat nousevat. Sambiassa olisi nyt tilausta alan suomalaiselle osaamiselle.

Nopeaa ratkaisua ei ole lähipiirissä, nyt rukoillaan aikaisia ja runsaita sateita. Valitettavasti säätieteilijät ennustavat tuleville kuukausille voimakasta El Nino -ilmiötä, mikä eteläisessä Afrikassa yleensä tarkoittaa kuivuutta. Sambiassa pelätäänkin, että vesipulasta voi lähiaikoina tulla sähkön saantiakin suurempi ongelma.