Sambian rahayksiköllä kwachalla on kyseenalainen kunnia olla tänä vuonna maailman huonoimmin menestyvä valuutta. Sen arvo on romahtanut puoleen suhteessa dollariin.  Vielä kesällä dollarilla sai seitsemän kwachaa, marraskuussa jo kaksitoista. Euroon verrattuna kwacha on heikentynyt liki saman verran.

Valuuttaongelma heijastaa Sambian nopeasti heikentynyttä taloudellista tilannetta. Useammat toisistaan riippumattomat ongelmat ovat kasautuneet Sambian niskaan samalla kertaa. Yhä useammat kutsuvat tilannetta nimellä ”perfect  storm” eli täydellinen myrsky: harvinainen yhdistelmä olosuhteita, jotka yhdessä muodostavat vaarallisen tilanteen.

Lähtökohtainen syy ongelmille on kuparin ja muiden mineraalien maailmanmarkkinahinnan lasku. Huolimatta siitä, että Sambiassa on puhuttu vuosikausia talouden monipuolistamisesta, kaivokset tuottavat edelleen yli kaksi kolmannesta Sambian vientituloista, yli 10 prosenttia maan bruttokansantulosta ja noin 25-30 prosenttia julkisen sektorin tuloista.

Kuparin hinta laskee ja Kiinan kysyntä hiipuu

Marraskuussa kuparin hinta on laskenut alimmilleen kuuteen vuoteen. Kuparista saa alle 4900 dollaria tonnilta, vaikka tarjontakin on jo vähentynyt. Kaivokset ovat vähentäneet tuotantoaan ja vientiä. Useat kaivokset ovat ilmoittaneet väliaikaisista sulkemisista, minkä myötä tuhannet ihmiset menettävät työpaikkansa.

Hintojen laskun takana on tietenkin Kiinan hiipuva metallinälkä. Nykytilanne osoittaakin, että Sambian viime vuosina kokema komea talouskasvu on nojannut pitkälti Kiinan kysynnän varaan.

Edellisessä blogissani kerroin Sambiaa vaivaavasta energiakriisistä, jolle ei näy loppua lähiaikoina. loppua. Kriisi on johtanut sähkön säännöstelyyn, mikä iskee paitsi kotitalouksiin, myös raskaaseen ja kevyempään teollisuuteen aiheuttaen ongelmia tuotannolle ja samalla talouskasvulle.

Energiaongelmat liittyvät ainakin osin säähän ja vähäisten sateiden tuomiin ongelmiin vesivoimalaitoksissa. Kuivuus on syynä myös siihen, että Sambian edellinen sato oli edellisvuosia heikompi. Tämäkin näkyy talousluvuissa.

Pelkona inflaation laukka

Inflaation pelätään lähtevän laukkaamaan valuutan heikkenemisen myötä. Vielä pari kuukautta sitten hintojen nousu oli noin 7 prosenttia, lokakuussa inflaatioprosentti huiteli jo 14 prosentin huonommalla puolen. Sambiassa maalataan kauhuskenaariota, jossa maa päätyisi naapurimaa Zimbabwea koetelleen hyperinflaation uhriksi.

Zimbabwe joutui luopumaan kansallisesta valuutastaan, ja maa on viimeiset kuusi vuotta käyttänyt valuuttanaan Yhdysvaltain dollaria. Zimbabwe kärsii tällä hetkellä liian vahvasta valuutasta, koska kwachan lisäksi myös koko eteläisen Afrikan taloutta hallitsevan Etelä-Afrikan randi on heikentynyt!

Verotulojen vähetessä Sambia joutuu tilkitsemään kassaansa muilla keinoin. Kotimaista lainaa ei haluta ottaa, koska pankkilainojen korko on jo tällä hetkellä 20 prosentin tietämillä, ja keskuspankki on joutunut nostamaan korkoa kwachan tukemiseksi.

Sambia laski heinäkuussa liikkeelle dollaripohjaisen valuuttalainan, niin sanotun kolmannen 1,25 miljardin eurobondin. Tästä joudutaan maksamaan selkeästi suurempaa tuottoa kuin aikaisemmista, korko asettui 9,37 prosenttiin. Tämä on osoitus siitä, että ulkomainen laina tulee Sambialle hyvin kalliiksi. Samalla keskuspankki on joutunut käyttämään dollareita kwachan tukiostoihin ja maan valuuttavaranto on nopeasti huvennut.

Huomio jo ensi vuoden vaaleissa

Talousongelmiin ei ole odotettavissa pikaista matokuuria, koska Sambiassa huomio on jo ensi vuoden vaaleissa. Lokakuussa maalle esiteltiin ensi vuoden budjetti, joka nojaa hyvin optimistisiin ennusteisiin eikä sisällä poliittisesti epämiellyttäviä säästöjä. Vaaleja kohti mentäessä menopaineita tulee vain lisää ja rahaa kuluu muun muassa maissin tukiostoihin, polttoainetukiaisiin ja sähkön tuontiin.

Selvää on, että tilanne ei voi jatkua näin loputtomiin: rahat loppuvat ja raja tulee vastaan. Sambian tilannetta on verrattu Ghanaan, joka otti reippaasti lisää lainaa päätyäkseen lopulta toteuttamaan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ohjelmaa. Tätä hallitus pyrkinee välttämään viimeiseen, tai ainakin vaaleihin, asti. Muitakaan ratkaisuja ei ole helppo nähdä: Sambian ongelma on rakenteellinen elinkeinoelämän ja viennin yksipuolisuus. Sitä ei voida ratkaista nopeilla ja lyhyen aikavälin toimenpiteillä.

Vaikka elintarvikkeiden nousevia hintoja on jo alettu kauhistella, supermarkettien parkkipaikoilta on edelleen vaikea löytää paikoitustilaa, ja kaupunkilaiset näyttävät valmistautuvan joulunajan kulutusriehaan.

Tyyntä täydellisen myrskyn edellä vai kuuluisaa vastoinkäymiset ylittävää sambialaista sitkeyttä ja rauhallisuutta? Aika näyttää, tarina jatkuu.