Sambiassa ja muuallakin Afrikassa hurjan suositussa ”Black Panther” -elokuvassa on kohtaus kuninkaan valinnasta: siinä on käytännössä kuvattu sambialainen ”kuomboka”-seremonia, joka on siirretty Viktorian putouksille. Kuninkaanvallasta käytävä tappelu kandidaattien välillä on kylläkin ei-sambialainen lisäys.

Kuomboka on yksi Afrikan ja samalla koko maailman värikkäimmistä seremonioista. Kyse on monipäiväisestä juhlasta. Sen huippukohta on laivasaattue, jolla Länsi-Sambian Barotsemaan kuningas, litunga, kuljetetaan Sambesin tulvatasangon yli kesäpalatsista talvipalatsiin. Kuninkaan veneessä on satoja soutajia ja veneen katolla on luonnollisen kokoinen norsupatsas, jonka häntä, kärsä ja korvat liikkuvat. Saattuetta seuraavat kymmenet veneet ja sen kulkua säestävät suuret rummut. Kuomboka ajoitetaan kuun vaiheiden ja tulvan nousemisen mukaan, tänä vuonna seremonia järjestettiin huhtikuun lopussa.

Kuomboka on näyttävin ilmentymä Sambian yhteiskunnan ja kulttuurin yhdestä vahvasta ominaispiirteestä, perinteisten heimojohtajien vallasta. Sambiassa on vaikea saada mitään suurempaa poliittista tai yhteiskunnallisesti merkittävää aloitetta läpi ilman heimojohtajien hyväksyntää. Erityisesti paikallistasolla heimojohtajilla on useimmiten ratkaiseva sananvalta.

Ennen siirtomaa-aikaa heimoilla ei ollut tarkkaan rajattuja asuinalueita, ja asutuskeskukset siirtyivät maanviljelyksen tarpeiden mukaan. Jos menet tänään David Livingstonen kuolinpaikalle, päällikkö Chitambon kylään, huomaat että kylä on sittemmin siirtynyt.

Päälliköiden asema kirjattiin lakiin

Vasta siirtomaa-aikana ja siirtomaaisännän tarpeita palvellen kylät alkoivat jäädä pysyvämmin paikoilleen. Brittiläiset siirtomaaisännät valjastivat kylien heimopäälliköt palvelemaan hallintoaan: heidän velvollisuutenaan oli kerätä veroja ja ylläpitää järjestystä. Päälliköiden asema myös kirjattiin lakiin. Sambian itsenäistyessä maa oli jaettu 60:een suurempaan kokonaisuuteen, ja maassa oli 233 eri tason heimopäällikköä.

Itsenäistymisen myötä Sambia siirtyi Kenneth Kaundan johdolla sosialismin ja yksipuoluevallan tielle. Päälliköiden asema valtion omien rakenteiden rinnalla heikkeni, mutta edelleen heillä oli merkittävää vaikutusvaltaa. Päälliköille perustettiin oma ”ylähuone”, House of Chiefs, joka ei osallistu suoraan lainvalmisteluun, mutta jota konsultoidaan tärkeissä prosesseissa.

Elimen jäsenyys seuraa kunkin heimon omista johtajuuden perimyssäännöistä, jotka yleensä perustuvat sukulaisuussuhteisiin, muttei läheskään aina niin, että päällikkyys periytyisi suoraan alenevassa polvessa. Päälliköt voivat olla lähes täysin ilman koulutusta, tai sitten heillä voi olla tohtorintutkinnot, tausta ulkomailla asumisesta tai esimerkiksi toiminnasta maan politiikan huipulla. Päällikköinä toimii myös naisia, tosin heitä on vähemmistö.

Päälliköiden asema alkoi jälleen vahvistua parikymmentä vuotta sitten, kun Sambia oli jo tovin ollut monipuoluedemokratia. Vallassa oleva MMD-puolue alkoi kosiskella päälliköitä, jotta nämä tukisivat puoluetta. Samalla heille alettiin valtion tuella rakentaa ”palatseja” (usein länsimaalaisittain katsottuna varsin vaatimattoman näköisiä taloja) ja päälliköiden alueille sosiaali- ja terveyspalveluita. Nykyisin vallassa oleva PF- puolue jatkaa samalla linjalla: päälliköitä pyritään valjastamaan politiikan hyväksi, mutta jotkut oppositioalueiden päälliköt kuuluvat hallituksen äänekkäimpiin kriitikoihin.

Päälliköillä on oma hierarkiansa, joissa kuninkaat tai ylimmät päälliköt, kuten Barotsemaan lozi-heimon litunga, tai bemba-heimon  chitimukulu ovat arvovallaltaan päätä pidempiä muita.  Usein ylimpien päälliköiden ”alue” ulottuu useiden valtioiden alueille. Kongon, Angolan, Sambian, Malawin ja Mosambikin heimorajat eivät millään tavoin vastaa siirtomaa-aikana paikallisista olosuhteista piittaamatta vedettyjä valtioiden rajoja.

Päälliköiden rooli vaihtelee eri alueilla, joissain yhteisöissä heillä on enemmän perinteistä valtaa ja arvovaltaa kuin toisissa. Monissa yhteisöissä päälliköt ovat riippuvaisia neuvostosta, joka voi koostua kylänvanhimmista tai muista neuvonantajista. Aina päälliköt ovat kuitenkin mielipidejohtajia, ja he voivat vaikuttaa hyvin positiivisesti. Hyvä esimerkki tästä ovat eräät päälliköt Sambiassa ja Malawissa, jotka kampanjoivat aktiivisesti lapsiavioliittoja vastaan.

Konkreettista maankäyttövaltaa

Mutta päälliköillä on myös hyvin konkreettista valtaa, erityisesti maanomistuksen suhteen. Liki kaksi kolmasosaa Sambian maasta on perinteistä yhteisömaata. Tämän maan käytöstä päälliköt päättävät joskus hyvinkin itsenäisesti, joskus he ovat riippuvaisia neuvostostaan.

Päällikkö voi antaa esimerkiksi luvan viljelijälle asettua tietylle maapalalle, tai vaikkapa kiinalaiselle metsäurakoitsijalle hakata tietty määrä puuta kylän metsästä. Päätökset voidaan myös aika helposti perua. Kaikki tämä avaa ovia väärinkäytöksille ja korruptiolle. Hyvin paljon on kiinni päällikkönä toimivan henkilön omasta moraalista ja toimintatavasta.

Yhteisömaan status on länsimaisittain katsottuna epävarma. Tämä aiheuttaa sen, ettei pelkkä käyttöoikeus maahan riitä vakuudeksi esimerkiksi lainan hakemiseen ja pidempiaikaiset investoinnit ovat hankalia. Samalla perinteistä oikeutta maahan pidetään yhteisöjen taholta hyvin tärkeänä: jos maa muutetaan valtion maaksi tai yksityistetään, sitä ei enää voi yhteisön käyttöön palauttaa.

Maakysymykset ovat Afrikassa usein hyvin poliittisia, jopa traumaattisia, kuten erityisesti Zimbabwessa on saatu kokea. Sambiassa on pyritty rajoittamaan heimopäälliköiden valtaa maahan ensin perustuslakiuudistuksen kautta. Tässä epäonnistuttiin.

Nykyinen hallitus on pyrkinyt tekemään maareformin, jossa samoin kavennettaisiin päälliköiden roolia. ”House of Chiefs” marssi helmikuussa yksimielisesti ulos asiaa koskeneesta konsultaatiokokouksesta, eikä uudistus ole liikkunut tämän jälkeen minnekään.

Protokolla on tärkeää mentäessä tapaamaan sambialaista päällikköä. Lahja on tuotava mukana, ja yleensä lahjapaketissa on oltava mukana maissijauhoja ja suolaa. Naisten on syytä pukeutua perinteiseen kangasvaatteeseen, chitengeen.

Presidenttikin joutuu polvistumaan päälliköiden edessä. Tavat vaihtelevat hieman alueittain, mutta tavallisimmin laskeudutaan yhdelle polvelle ja taputetaan hitaassa rytmissä käsiä, ”klap-klap-klap”. Sitten päästään asiaan – esimerkiksi puhumaan maankäytöstä.