Katalonialainen castells-perinne edustaa yhteisöllisyyttä

Vierustoverini harteille, tornin toiselle tasolle kavunneen joukkuelaisen jalat liimautuvat poskeani vasten. Seison tukevassa haara-asennossa joukkuetovereideni väliin ahtautuneena. Oloni on tukala, mutta asento on pidettävä, sillä tornin perustukset eivät saa huojua. Me ihmistorniryhmän – colla castelleran – jäsenet olemme rutistuneet toisiimme kiinni kuin valtavaan ryhmähalaukseen. Tunnelma on jännittynyt, tiivis ja hikinen.

En kykene kääntämään päätäni nähdäkseni, kuinka mustaan vyönauhaan, valkoisiin housuihin ja punaiseen paitaan pukeutuneesta joukkueesta koostuva huima rakennelma kohoaa yläpuolellemme. Kannattelemme ja tuemme toinen toistamme, keskitymme rakentamaan yhdessä jotain suurta ja upeaa. Kylän keskusaukiolla väkijoukko – Vilafranca de Penedèsin kylä, sinne saapunut yleisö sekä muut ihmistornijoukkueet – seuraavat tornin rakentumista herkeämättä, eläytyen ja kapuajia kannustaen.

Castellers de Barcelona -ihmistorniryhmä rakentaa tornia Vilafranca de Penedèsin keskusaukiolla. Kuva: Reetta Niinimäki
Castellers de Barcelona -ihmistorniryhmä rakentaa tornia Vilafranca de Penedèsin keskusaukiolla. Kuva: Reetta Niinimäki

Kuinka päädyin katalonialaisen ihmistornin keskelle puristuksiin?

Kiinnostuin katalaanin kielen opiskelun myötä myös paikallisista perinteistä ja sain onnekseni mahdollisuuden tutustua syvemmin ihmistornitraditioon opiskellessani viime vuonna Erasmus-vaihdossa Barcelonassa.

Torniperinne merkitsi minulle väylää parempaan kulttuurin- ja kielen tuntemukseen. Mielestäni upeinta perinteessä oli kuitenkin siihen liittyvä yhteishenki. Itse astelin ensimmäisiin harjoituksiin vain kokeilemaan, mutta joukkueen yhteishenki ja tapahtumiin liittyvä jännitys ja tunnelma veivät mukanaan.

Ensimmäiset tornit kohosivat kansallisromantiikan kulta-ajalla

Eri puolilla Espanjaa vietetään mitä omaleimaisempia kansanperinteitä. Varhaisimmat, alun perin valencialaiseen tanssiin perustuvat castells-ihmistornit rakennettiin 1800-luvun alussa. Kahden vuosisadan aikana perinne kuitenkin vakiintui ympäri Kataloniaa. Tavallisesti castells-tapahtumia järjestetään yli 900 vuodessa ja torneja rakennetaan vuoden aikana yli 12 000, mutta koronapandemian vuoksi tapahtumat ovat olleet jo lähes vuoden verran tauolla.

Nimensä mukaisesti ihmistorniryhmä rakentaa korkeita mutkikkaita rakennelmia toistensa päälle kipuamalla. Unesco sisällytti perinteen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloonsa vuonna 2010 – samana vuonna kuin Espanjan kansanperinteistä kenties parhaiten tunnetun flamencon. Vaikka ihmistorneja ja -pilareita on viime vuosien varrella voinut nähdä myös Katalonian itsenäisyyttä ajavissa mielenosoituksissa, oli 1800-luvulla alkunsa saanut katalonialaisten kansallisromanttinen liike, katalanismi, ensisijaisesti kulttuurista.

Vilafranca de Penedèsin kylä on kuuluisa aukiollaan järjestetyistä ihmistornitornitapahtumista. Kuva: Reetta Niinimäki
Vilafranca de Penedèsin kylä on kuuluisa aukiollaan järjestetyistä ihmistornitornitapahtumista. Kuva: Reetta Niinimäki

Musiikki rytmittää rakentamista ja yhteistyö pitää tornin pystyssä

Grallahuilut ja pienet rummut kajahtelevat asettaen tahdin tornin kohoamiselle. ”Terços amunt – kolmannet ylös!” Rakennelma kasvaa koko ajan korkeammaksi. Suljen silmäni ja koetan hengittää, vaikkei happi tornin perustusten puristuksissa juurikaan kierrä. Yritän olla horjumatta joukkueen rutistuksissa. Keskityn pönkittämään painollani ihmistornin tukirakenteita, jottei torni ainakaan minun vuokseni romahtaisi.

Tornin perusta – pinya – täytyy pitää tiiviinä ja tukevana, jotta collan jäsenet voivat luottaa kehonsa sen varaan. Jos perustukset ovat huterat, eivät vahvimmatkaan jäsenet kykene kannattelemaan harteilleen kasautuvaa satojen kilojen painoa, rakennelma hajoaa ja korkeimmalle kiivenneet putoavat pahimmillaan monen metrin korkeudesta. Pinya toimii myös pehmusteena, mikäli torni sattuisi romahtamaan.

Castellers de Vilafranca on yksi Katalonian tunnetuimmista joukkueista. Tornimalleja on useita erilaisia, ja taitavimmat ja suurimmat collat kokoavat painovoimaa uhmaavia monimutkaisia torneja, jotka vaativat voimaa, taitoa, tasapainoa sekä keskinäistä luottamusta. Kuva: Reetta Niinimäki
Castellers de Vilafranca on yksi Katalonian tunnetuimmista joukkueista. Tornimalleja on useita erilaisia, ja taitavimmat ja suurimmat collat kokoavat painovoimaa uhmaavia monimutkaisia torneja, jotka vaativat voimaa, taitoa, tasapainoa sekä keskinäistä luottamusta. Kuva: Reetta Niinimäki

Yhteisöllisyyttä, voimaa ja tasapainoa

Sanonnalla fer pinya viitataankin katalaanin kielessä sekä ihmistornin perustusten että yhteistyön tekemiseen. Yhteisöllisyys on oman kokemukseni perusteella castells-perinteessä kauneinta. Kaikenlaiset ihmiset sukupuoleen, kansallisuuteen, taustaan, ikään tai kokoon – jopa poliittisiin mielipiteisiin katsomatta ovat tervetulleita liittymään joukkueeseen, ja osallistuminen on maksutonta. Uudet tulokkaat vastaanotetaan lämpimästi.

Näytöksissä ja tapahtumissa tornin huipulle kipuavat vain kaikkein harjaantuneimmat joukkueen jäsenet, mutta harjoituksissa minullekin tarjoutui mahdollisuus kokeilla kapuamistekniikkaa. “Força, equilibri, valor i seny” (vahvuus, tasapaino, rohkeus ja järki) on castells-perinteen ydinarvot kiteyttävä motto.

Kirjoittaja Reetta Niinimäki

Kielistä, kulttuureista ja yhteiskunnallisista asioista innostunut espanjan opiskelija Helsingin yliopistosta. Espanjankielisen maailman tuntemusta olen kartuttanut lukiovaihdossa Talavera de la Reinassa, Espanjassa matkaoppaana Meksikossa, Mallorcalla ja Teneriffalla sekä Erasmus-vaihdossa Barcelonassa.

 

Leave a Reply