Katoaako perinteinen asuminen Madridista?

”Lavapiés kaupan”, julistavat ilmoitukset, joilla perinteikkään kaupunginosan asukkaita kutsutaan puolustamaan asuinsijojaan Espanjan pääkaupungissa. Pelkona on, että kohta mukulakivikatujen ja vanhojen naapureiden tilalla on vain uudisrakennuksia ja satunnaisia matkailijoita.

Oma kokemukseni Lavapiésin kaupunginosasta rajoittuu suurlähetystön harjoittelujakson kolmeen kuukauteen, joten väliaikaista asumista vastustavat graffitit kirpaisevat omatuntoa. Tänä aikana olen ystävystynyt katuni vihanneskauppiaiden kanssa, nauttinut elokuvista Cine Doré -korttelikinossa ja viettänyt sunnuntait San Fernandon kauppahallilla vermutia siemaillen.

Lienen keskiluokkaisine vapaa-ajanmenoineni melko tyypillinen Lavapiésin uusi väliaikaisasukas – värikkään tunnelman luokseen houkuttelema kestävyystieteiden opiskelija, jollaisia kaupunginosan kulttuurikeskus La Casa Encendida alkaa olla tulvillaan. Kuukausivuokraa maksan neljän hengen soluasunnosta lähes 30 euroa neliöltä. Talon varsinaiseen omistajaan olen törmännyt vain kerran, kaikki asiointi tapahtuu välitystoimiston kautta.

Alueen katoilta on bongattavissa niin viehättäviä puutarhoja kuin katutaidettakin.

Asuminen kallistuu Madridissa

Lavapiés on yksi Madridin viimeisimmistä kaupunginosista, joita keskiluokkaistuminen ja turismin nopea lisääntyminen koskettavat. Sitä saattaa pian voida verrata muodikkaaseen Gràcian kaupunginosaan Barcelonassa.

Näitä kahta vanhaa työläiskorttelia yhdistää nimittäin se, että alueiden asuntojen ja vuokrien hinnat nousevat kovaa vauhtia ja kotitaloudet pienenevät. Vanhojen rakennusten estetiikkaa ja alueen keskeistä sijaintia on alettu arvostaa. Idealistan mukaan Embajadores-alueella, johon Lavapíes kuuluu, vuokralainen maksaa nyt 33 % korkeampaa hintaa kuin vielä neljä vuotta sitten.

Pienituloiset syrjäytyvät asunto- ja vuokramarkkinoilta asuntojen hintojen noustessa. Lisäksi suuri osa yksityisistä vuokranantajista vaatii vuokrasopimusta vähintään 6 kuukaudeksi, mikä luo oivat markkinat lyhempiaikaisia, neliövuokraltaan kalliimpia asumisvaihtoehtoja tarjoaville suuryrityksille. Ei ole ihme, että katutason liikkeiden ikkunoihin on liimattu tarroja, joissa turistien käsketään pysyä kaupungin keskustassa.

Madridissa vuokralla olevat käyttävät tuloistaan keskimäärin 49,1 prosenttia asumiseen.

Naapurit liikkeellä

Lavapiésin asukkaat ymmärtävät turisti- ja väliaikaisasuntojen lukuisat haitat ja haluavat tehdä asialle jotain. Asumiskustannusten suitsemista vaativa Lavapiés ¿dónde vas? -aktivistiryhmä järjestää toimintaa Lavapiésissä kuukausittain.

Juliste kutsuu huutokauppaan, jossa myynnissä ovat asuinalueen tarpeettomiksi käyneet alkuperäiset asukkaat, kun turismi valtaa alaa. Kuva: Lavapiés ¿dónde vas?

Aihe on tuttu Euroopan muista suurkaupungeista ja aiheuttaa vastakkainasettelua paikallisten ja turistien välillä. Yksittäisiä turisteja osoittamalla asia ei muutu, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista muutosta järjestelmässä. Vuokrien kohoaminen oli myös viime kesäkuussa järjestettävien kunnallisvaalien kärkiteemoja. Vasemmistopuolue Más Madrid sai vaaleissa eniten ääniä, mutta sen ja sosialistipuolueen PSOE:n äänet eivät riittäneet enemmistöhallituksen muodostamiseen.

Valta vaihtumassa

Madridin kaupungin entinen pormestari Manuela Carmena kiristi kaudellaan turistiasuntoina tarjottavien asuntojen kriteereitä ja kehitti suunnitelman kaupungin omistamien vuokra-asuntojen määrän kasvattamisesta. Madridin teknillisen korkeakoulun tekemän tutkimuksen mukaan luku on tällä hetkellä vaatimattomat 2,24 % koko kaupungin asuntokannasta.

Espanjassa naapurin poliittisen kannan tai mielipiteen ajankohtaisiin asioihin voi usein lukea parvekkeelle ripustetuista kankaista.

Nähtäväksi jää mihin suuntaan edellisissä vaaleissa valtaan noussut keskustaoikeistolainen Partido Popular jatkaa Madridin asuntomarkkinoiden kehittämistä liberaalin Ciudadanoksen ja oikeistopopulistisen Voxin tukemana. Pitkäjänteinen kaupunkisuunnittelu ja asuntokauppojen tarkempi valvonta olisivat tarpeen, jotta Madridista voisivat jatkossakin nauttia kaikenlaiset asukkaat.

 

Sonja Huotari

Kauppatieteiden Creative Sustainability -maisteriohjelman opiskelija Aalto-yliopistosta. Alun perin minut sai espanjankielisestä maailmasta innostumaan lukiovaihto Santiago de Chilessä, Andien rinteillä. Erasmusvaihto vierähti Granadassa, Andalusiassa, jossa vaikutuksen tekivät espanjalaisten luovuus, out of the box -ajattelutapa sekä solidaarisuus toisia ihmisiä kohtaan. Viime aikoina olen seurannut mielenkiinnolla erityisesti kiertotalouden kehittymistä Espanjassa.

Leave a Reply