Suomen asema kansainvälisessä koulutustasovertailussa on muuttunut ja muuttumassa. Nuorten ikäluokkien koulutustason vakiinnuttua Suomessa on suhteellinen koulutustasomme muuttunut nopeasti. Tuoreet tiedot kertovat, että kehitys näyttää jatkuvan lähitulevaisuudessa.
Tuore ”Education at a Glance 2016” antaa lisävalaistusta Suomen muuttuvaan asemaan kansainvälisessä koulutustasovertailussa. Jo aiemmin on tiedetty, että nuorissa ikäluokissa korkea-asteen (tertiary) tutkinnon suorittaneiden osuus on Suomessa ohittanut huippunsa ja laskenut OECD-maiden kärjestä keskitason alapuolelle. Odotettavissa on, että muutos alkaa pian heijastua myös koko työikäisen väestön koulutustasoon kansainvälisessä vertailussa.
Väestön koulutustasoon vaikuttavat monet tekijät. Koulutukseen osallistuminen ei kerro koko totuutta, koska lopputuloksena muodostuvaan koulutustasoon vaikuttavat myös opintojen viivästyminen ja moninkertaisen koulutuksen runsaus. Koulutukseen osallistumisen ja koulutustarjonnan tosiasiallista laajuuttakin on vaikea arvioida, koska moninkertainen koulutus on erittäin runsasta niin toisella asteella kuin korkea-asteellakin. Yliopistojen ”uusista” opiskelijoistakin kolmanneksella on joko korkea-asteen tutkinto tai tutkinnonsuoritusoikeus.
Kansallinen kuva tarkentuu
Tietoja kansallisesta kehityksestä tarkentavat Roope Uusitalon taannoisessa opintotukiraportissa sekä Hannu Karhusen eduskunnalle antamassa lausunnossa esitetyt tiedot, jotka kertovat, että 20–24 -vuotiaana yliopistokoulutukseen tai korkeakoulutukseen osallistuneiden osuus oli korkeimmillaan 1981 syntyneessä ikäluokassa. Tultaessa 1988 syntyneeseen ikäryhmään on korkeakoulutukseen osallistuneiden osuus laskenut 3–4 prosenttiyksiköllä ja yliopistokoulutukseen osallistuneiden osuus laskenut noin 1,5 prosenttiyksiköllä.
Alla oleva kuva kattaa syntymäkohortit 1965–1988. 1970-luvun alkuun saakka syntyneissä kohorteissa korkeakoulutukseen ja yliopistokoulutukseen osallistuneet ovat täysin identtinen joukko. 1970-luvun lopussa syntyneistä kohorteista korkeakoulutetut kattavat yliopisto- ja ammattikorkeakoulutukseen osallistuneet. Näiden välillä tapahtuva voimakas nousu seuraa opistoasteen (jota ei lasketa korkeakoulutukseksi) asteittainen korvautuminen ammattikorkeakouluilla. Tämä korvautuminen jatkuu vanhemmissa ikäryhmissä vielä pitkään.
Tilanne näyttää varsin samankaltaiselta kun tarkastellaan koulutustasoa ikäluokittain. Vähintään maisterintutkinnon suorittaneiden osuus 25–29-vuotiaista oli huipussaan 2008, jolloin vuonna 1981 syntyneet olivat 27-vuotiaita. Tämän jälkeen osuus on laskenut 1,5 prosenttiyksikköä. 30–34 -vuotiaiden osalta huippu näyttää saavutetun 2013 ja odotettavissa lienee vastaava 1,5 prosenttiyksikön lasku kuin koulutukseen osallistumisessa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneissa lasku huipputasosta on ollut noin 4 prosenttiyksikköä. 25–29 -vuotiailla tuo lasku tapahtui 2003 alkaen, 30–34 -vuotiailla alkaen vuodesta 2008.
Muutos näkyy vertailussa
Tuore Education at a Glance 2016 kertoo samasta ilmiöstä. Suomi kuuluu niiden harvalukuisten maiden joukkoon, jolla 20–24 -vuotiaiden osallistuminen korkea-asteen koulutukseen on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kun osuus on niissä OECD-maissa, joista tiedot saadaan, keskimäärin noussut noin 3 prosenttiyksiköllä, on se Suomessa laskenut 5 prosenttiyksiköllä. Muutoksella on varsin suuri muutos Suomen suhteelliseen tilanteeseen. Pitämällä vuoden 2005 tasonsa Suomi olisi vielä 2014 sijoittunut OECD-maiden vertailussa sijalle 4, mutta osuuden laskettua taso riitti sijalle 14.
Näyttääkin siltä, että tutkinnon suorittaneiden ikäluokkaosuudessa havaittu lasku heijastaa pitkälti korkeampaan koulutukseen osallistuneiden osuuksien laskua. Huomionarvoista on, että 2000-luvun alun korkea osallistumisastekaan ei ole meillä riittänyt nostamaan saavutettua koulutustasoa suhteessa vertailuryhmäämme. Taustalla on pitkälti meillä poikkeuksellisen runsas moninkertainen koulutus.
Education at a Glance kertoo myös opintonsa ensi kertaa aloittaneiden suhteesta ikäluokkaan. Valitettavasti kuva trendistä jää puutteelliseksi, koska vain kahdeksan maata on kyennyt toimittamaan vuoden 2005 tiedot. Suomalaisittain mielenkiintoista on se, että Suomessa ensikertalaisten aloittamisaste laski 2005–2014 yli 5 prosenttiyksikköä (59% -> 53%) kun se nousi varsin huomattavasti verrokkimaihin laskettavissa Saksassa (44%->64%), Tanskassa (69%->89%) ja Hollannissa (57%->70%). Saksan osalta muutos on erityisen mielenkiintoinen, koska korkea-asteen paino on Saksassa ollut pitkään suhteellisen vakaa, mikä on näkynyt nuorten ikäryhmien verrattain alhaisena korkeasti koulutettujen osuutena.
Muutos eri koulutusasteilla
Kuten taannoin kirjoitin, eri koulutusasteilla tapahtuvat muutokset heijastuvat toisillekin koulutusasteille. Viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut korkea-asteen koulutuksen aloittaneiden osuuden lasku ei ole erillinen ilmiö, vaan liittyy muutoksiin aiemmassa koulutusketjussa.
Ylioppilaiden osuus ikäluokassa kasvoi varsin voimakkaasti 1990-luvulla, kunnes vakiintui vuosikymmenen lopussa. Huippu oli vuonna 2000, jolloin ylioppilaaksi kirjoittivat 1981 syntyneet. Sama ikäluokka, jossa korkea-asteen koulutukseen osallistumisaste 20–24-vuotiaana oli Karhusen laskelmien (yllä) perusteella korkeimmillaan.
Toisin kuin korkeakoulutukseen osallistumisessa ja suoritetuissa tutkinnoissa, ylioppilastutkinnoissa lasku ei kuitenkaan ala heti näistä ikäluokista, vaan vasta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla, jolloin ylioppilaaksi olivat kirjoittamassa 1980-luvun jälkipuolella syntyneet. Tämä lasku on suuruudeltaan noin 6 prosenttiyksikköä, joten se vastaa varsin tarkkaan korkea-asteella opintonsa aloittaneiden osuuden kokonaislaskua.
Mielenkiintoista kyllä, sama lasku näkyy jo lukion aloittaneissa. Lukion aloitti vuonna 2003 noin 55 % peruskoulun 9. luokan päättäneistä, mutta osuus laski nopeasti 51 prosenttiin vuonna 2006 ja hieman hitaammin aina vuoteen 2011. Viime vuosina on näkynyt nousua, mikä näkynee myös ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrässä.
Mitä on odotettavissa
Osallistumisaste ja opintonsa ensi kertaa aloittavien osuus antavat jossain määrin tietoa tulevaisuudessa odotettavissa olevasta tutkinnon suorittamisen yleisyydestä. Osallistumisasteen lasku ja verrattain alhainen ensi kertaa aloittavien määrä suhteessa ikäluokkiin myös viittaavat siihen, että nuorten ikäluokkien koulutustaso tuskin olennaisesti nousee lähivuosina. Myös ylioppilaiden ja lukion aloittaneiden ikäluokkaosuuksien jääminen alle 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa syntyneissä saavutetun tason viittaavat siihen, että tilanteen nopea muuttuminen ei ole todennäköistä. Jos koulutustason nousu kansainvälisessä vertailuryhmässämme jatkuu, mikä näyttää hyvin todennäköiseltä, suhteellisen asemamme muutos jatkunee.
