Ruanda osoittaa että kehitysyhteistyöllä on väliä. Maa, jonka budjetista tulee yli 40 prosenttia kehitysyhteistyöstä, näyttää maailmalle, että avulla voidaan saada kestäviä tuloksia.

Uskaltaisin väittää, että Ruandaa ei tunneta kovin hyvin Suomessa. Useimmat ovat kuulleet vuoden 1994 kansanmurhasta. Joku on nähnyt elokuvan Sumuisten vuorten gorillat.  Ruandan nykytilanteesta ei paljon tiedetä, korkeintaan kansanmurhaoikeudenkäyntien muodossa.

Ensimmäistä kertaa maahan saapuessa hämmästyttää siisteys ja vihreys. Kuulin etukäteen, että Kigali on Afrikan Singapore. Kun tulin paikan päälle, minulle kerrottiin, että Singaporesta on todella otettu mallia kaupungin suunnitteluun ja kunnossapitoon.

Singaporessa ovat purukumit kiellettyjä, Ruandassa ei puolestaan saa käyttää lainkaan muovipusseja. Kielto on ymmärrettävä, kun katsoo monien afrikkalaisten kaupunkien laitamille kertyviä muovipussikasoja.

Ruandan valttina palvelut

Ruanda on toisaalta myös hyvin riippuvainen avusta. Noin 40 prosenttia maan budjetista tulee kehitysyhteistyöstä.

Toisin kuin voisi kuvitella, apu on todella nostanut maan jaloilleen ja sillä on parannettu muun muassa infrastruktuuria ja koulutusta.

Avainsanoja ovat omistajuus ja hyvä hallinto. Transparency Internationalin korruptiomittauksessa Ruanda on vähiten korruptoituneita maita koko Afrikassa – ja ylipäänsä kun puhutaan kehittyvistä maista.

Kaupan teknisiä esteitä purkavan Trade Mark East Africa -järjestön maajohtaja Mark Pristley kertoi Kigalissa lisää Ruandan menestystarinasta:

• Maailmanpankin Easy Doing Business -vertailussa Ruanda on Afrikan toiseksi paras.
• Ruandalaisuudesta on tulossa brändi. Kun ugandalainen kuluttaja vertailee kulutustavaroita, hän valitsee mieluiten ruandalaisen, koska siihen sisältyy lupaus luotettavuudesta ja korkeasta tasosta.

Maatalous, erityisesti tee ja kahvi, elävät Ruandassa laskusuhdannetta.  Maatalouden työllistävä vaikutus on kuitenkin suuri, ja lähes joka neliömetri maassa on tehokkaan viljelyn piirissä.

Potentiaaliset sektorit ovat nyt kaivannaisteollisuus ja turismi, erityisesti ekoturismi.

Myös palveluihin kohdistuu suuria odotuksia, sillä Kigalista suunnitellaan kansainvälistä konferenssikeskusta. Edellytykset ovat vähintäänkin hyvät: kaupunki on puhdas – ei roskan roskaa – turvallinen ja melko viihtyisä.

Eikä haittaa, vaikka meriyhteyttä ei ole, sillä palvelualan kilpailukyky ei ole tavaroiden liikkumisen armoilla.  Lentoyhteydet ovat hyvät, osin kiitos Rwandairin kattavien yhteyksien.

Mistä tekemistä turisteille?

Ainut ongelma on, että turistille ei tahdo löytyä Kigalista edes yhdeksi päiväksi tekemistä.

Gorillasafarin ja Kivujärven jälkeen Kigali tuntuu yksitoikkoiselta hallintokaupungilta. Kaupunki kaipaisi kansanmurhamuseon lisäksi myös muita nähtävyyksiä.

Miten olisi korkeatasoisen afrikkalaisen taiteen galleria? Se sopisi erinomaisesti konferenssimatkailijoidenkin ohjelmaan.

Maailman parasta kahvia

Kivujärven kahvin sanotaan olevan maailman parasta, eikä vähiten koska läheinen, vuonna 2002 puhjennut tulivuori puskee tuhkaa viljelysten päälle.

Luomutuotanto on tehty mahdollisimman houkuttelevaksi.  Suurin osa viljelyksistä on perheviljelmiä.

Järven rannalla neljän hehtaarin plantaasia pitävä Jean on toiveikas.  Laadukkaalle luomukahville on kysyntää Japania myöten; ainut ongelma on kalliit kuljetuskustannukset.

Jean kasvattaa kahvia järven rannalla olevalla mäellä, lannoittaa sitä tuhkan lisäksi omien lehmien lannalla ja pyrkii saamaan omaan vientirenkaaseensa mukaan kaikkein pienimpiä tuottajia, joiden omat rahkeet eivät riitä ulkomaan markkinoille pyrkimiseen.

Samaan aikaan Jeanilla on suunnitelmia ekoturismista. Hänellä on järven rannalla talo, mihin hän suunnittelee kahvilaa ulkomaisille turisteille ja tutustumista kahvinviljelyn saloihin.

Kivujärven syvyyksissä muhii metaanipommi

Vierellä olevan järven pohjassa muhii potentiaalinen räjähdyskatastrofi.

Kivujärven syvyyksiin, arviolta 300 metrin syvyyteen, on vuosituhansien saatossa kätkeytynyt vulkaanisen toiminnan ansiosta kymmeniä kuutiokilometrejä ihmiselle myrkyllistä hiilidioksidia ja helposti räjähtävää metaanikaasua. Tulivuoren purkaus tai maanjäristys voisi saada kaasut liikkeelle.

Metaania on pyritty hyödyntämään energian tuotantoon, viimeisimpänä amerikkalainen Contour-yritys, jossa käytetään myös suomalaista teknologiaa.

Kivussa voi joka tapauksessa uida, ellei pelkää erityisen paljon bilhartsia-sairautta. Metaanikaasu pysyttelee kaukana syvyyksissä eikä virtahepoja tai krokotiileja ole.

Melkein kuin missä tahansa – ja silti keskellä Afrikkaa.