Onko osallistuminen taloudelliseen toimintaan seuraava kehityksen mittari?

Kuulin eräässä talousseminaarissa helmikuun alussa väitteen, että Tansanian likviditeetti on patjojen alla. Toisin sanoen tansanialaisten käteisvarat ovat ihmisten omissa kodeissa, tallennettuna johonkin varmaan paikkaan. Pankkeihin ei oikein luoteta eivätkä pankitkaan helposti rahaa lainaa.

Miltä kehitys näyttää on kysymys, jota itsekin joka päivä joudun työssäni miettimään. Onko kehitys tilastodataa, talouden lukuja vai menestystarinoita siitä, miten tietyt avunantajien projektit ovat menestyneet tietyillä sektoreilla? Täysin kritiikittömästi ei kannata tilastoihin Tansanian kaltaisessa maassa suhtautua, mutta joitakin mielenkiintoisia trendejä kehitysmaissa työtä tekevän on hyvä seurata. Eräs hyödyllisimmistä Suomen kehitysyhteistyötavoitteiden kannalta on mielestäni taloudellisen osallisuuden edistäminen, eli englanniksi financial inclusion.

Maailmanpankki julkaisi huhtikuussa vuosittaisen raporttinsa Tansanian kehityksestä ja tulevaisuuden näkemyksistä. Tämän vuoden raportti, Money within Reach – Extending Financial Inclusion in Tanzania, käsitteli erityisesti taloudellisen osallisuuden edistämistä. Raportti oli erittäin positiivinen, mutta herätti hieman kritiikkiä Tansaniassa olevien avunantajien keskuudessa. Kritiikin määrä tuntui hullunkuriselta, kun kerrankin oli jotain myönteistä sanottavaa.

Mobiilirahan käyttö Afrikassa kasvaa. Arushassa ihmiset voivat ostaa aurinkosähköä matkapuhelimella. Kuva: Erja-Outi Heino.

Raha siirtyy matkapuhelimella

Taloudellisen osallisuuden edistäminen tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että ihmisillä on mahdollisuus lainata rahaa tai ylipäätään käyttää sitä tehokkaasti vaihdon välineenä. Erilaiset uudenlaiset pankkipalvelut mahdollistavat periaatteessa tämän. Monet ovat kuulleetkin mobiilirahasta, joka vaihtaa omistajaa matkapuhelimien avulla. Näitä palveluita on syntynyt Itä-Afrikassa monia, Tansaniassakin useita. M-Pesa lienee kuuluisin näistä. Maailmanpankin raportin mukaan Tansaniassa vain 11 prosentilla ihmisistä oli vuonna 2006 jonkinlainen pankkitili tai siihen verrattavissa oleva palvelu. Nyt luku on jo 60 prosenttia. Kehitystä on tapahtunut rutkasti. Mihin tämä kaikki sitten voi johtaa?

Mobiiliraha voisi auttaa saamaan tämän rahamäärän liikkeelle. Keskuspankille on erittäin vaikeaa arvioida rahan määrän tarvetta, sillä virallisen talouden ulkopuolella liikkuu niin paljon rahaa. Tansanian keskuspankki on kuitenkin tehnyt afrikkalaisittain verrattain hyvää työtä ja Tansanian shillingin inflaatioaste on säilynyt maltillisena viime vuodet. Pientä nousua on havaittu tämän vuoden alussa.

Mobisolin mainos Arushassa, Tansaniassa. Kuva: Erja-Outi Heino.

Myös useat erilaiset mobiilirahalla maksettavat palvelut ovat tulleet lähemmäksi ihmisiä. Tästä esimerkkinä käyköön Finnfundin rahoittama Mobisol, jossa tansanialaiset voivat ostaa aurinkosähköä vuokraamalla aurinkopaneelin. Maksu tapahtuu mobiilirahalla. En ole nähnyt tästä osallisuudesta tilastoja Tansaniassa, mutta olisi mielenkiintoista nähdä, mihin kaikkeen ihmiset ovat kyenneet osallistumaan, eli ostamaan, kun heille on tarjottu halpoja pankkipalveluita.

Suomikin tekee tällä saralla omaa työtään Tansaniassa. Osuuspankkitoiminta eli Village Cooperative Banking on alkamassa eteläisten ylänköalueiden köyhissä kylissä. Ideana on perinteinen osuussäästötoiminta, jonka kautta pienyrittäjät, maanviljelijät ja metsänistuttajat, saavat edullista lainaa pankista. Näin he voivat osallistua aktiivisesti taloudelliseen toimintaan. Aiemmin Suomi on toiminut osuuspankkitoiminnassa mm. Lindin ja Mtwaran alueella LIMAS-ohjelman kautta.

Lue lisää aiheista:

Tanzania Economic Update, April 2017 : Money Within Reach – Extending Financial Inclusion in Tanzania

Mobisol tuo aurinkosähkön kotiin kännykkämaksulla

Tanzania: Dar Economy ’Stable’ As Financial Inclusion Hits 60 Percent

LIMAS Project

Private Forestry Programme