Nelisenkymmentävuotta sitten alkoi Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö Tansanian kahden eteläisen, Mtwaran ja Lindin läänien kanssa. Tansanian maan isän, Julius Nyereren johdolla läänit ”jaettiin” silloisten avunantajamaiden kesken ja Suomi sai vastuulleen nämä syrjäiset läänit etelässä Mosambikin rajan lähistöllä.
Swahilin kielen vaikeahkosti lausuttava Mtwara taittui sopivasti suomalaisten suussa Matovaaraksi. Niin Matovaara, kuin Lindikin säilyivät aina tähän päivään asti – osin rajan takana Mosambikissa riehuneen sisällissodan takia – Tansanian ”perähikiöinä”. Esimerkiksi virkamieskunnassa siirtoa näille alueille pidettiin rangaistuksena ja lääneihin tehtiin muita vähemmän julkisia investointeja.
Nyt tilanne on muuttumassa vauhdilla, koska Tansanian valtavat etsinnän kohteena olevat merenalaiset maakaasuvarat ovat juuri Mtwaran kohdalla. Pieni maalaiskaupunki onkin kuin ruma ankanpoikanen, josta on kuoriutumassa jotakin suurta, mutta ei vielä tiedetä mitä ja milloin.
Edustusto järjestää Mtwarassa tällä viikolla ulkoministeriön Afrikan aluekokouksen ja sen yhteydessä pienen tilaisuuden, jossa juhlistetaan Suomen ja näiden kahden läänin 40 vuotista yhteistaivalta. Suomen kehitysyhteistyö Tansanian kanssa oli alkanut jo 1960–luvun alkupuolella yhteispohjoismaisin hankkein. 1970–luvun puolella alettiin toteuttamaan kahdenvälistä yhteistyötä eri projektien muodossa. Ensimmäisiä näistä oli projekti, jolla Mtwaran ja Lindin lääneille tehtiin kehityssuunnitelmat, sitten seurasi vesihuoltohanke, tienrakennushanke ja sittemmin RIPS eli monivuotinen, väestön lähtökohdista osallistavasti toteutettu maaseudun kehittämishanke.
Tällä hetkellä Suomi tukee Mtwaran ja Lindin lääneissä kahdenvälistä LIMAS https://www.limas.or.tz hanketta, jolla kannustetaan paikallisväestöä agribusiness-tyyppiseen yritystoimintaan ja metsätalouden harjoittamiseen.
Näissä projekteissa asiantuntijoina ja vierailijoina vuosien varrella olleet kertovat värikkäitä tarinoita suomalaisen kehitysyhteistyön uranuurtajien seikkailuista perheineen alkuvuosien neitseellisessä Afrikassa. Suomalaisten insinöörien ja asiantuntijoiden suunnittelu- ja toimintatavat eivät aina osuneet yhteen afrikkalaisen ajattelutavan tai kulttuurin kanssa. Kommunikaatio-ongelmat johtivat viivytyksiin ja joskus surkuhupaisiin tilanteisiin, eikä Finnclub-suomalaisleirien elämästäkään puuttunut tarinoiden aiheita.
Projekteissa on varmaan tehty virheitä, mutta myös saatu aikaa pysyviä tuloksia. Suomalaisvoimin rakennettuja vesihuoltojärjestelmiä ja teitä on vieläkin käytössä. Läänien asukkaita on koulutettu tehokkaampiin maanviljely- ja metsänhoitomenetelmiin ja maatalouspohjaisten elinkeinojen ja työpaikkojen luontiin. Kansalaisjärjestövoimin on koulutettu koulujen liikunnanopettajia ja opetusohjelmia. Matovaaran kokemukset ovat olleet tärkeä pohja suomalaisen kehitysmaatuntemuksen lisäämisessä: siellä työskennelleet asiantuntijat ja tutkijat ovat voineet ammentaa sieltä oppeja.
Kaasutalouden tulo on ajanut uinuvaa Mtwaraa ja Lindiä muutoksen kouriin. Muutos ei ole ollut ainoastaan positiivista, vaan alueen vakautta ovat rikkoneet väestön nousu barrikadeille vaatimaan osuuttaan luonnonvaroista. Pääosin huonosti koulutettu väestö odottaa kaasuvarojen muuttavan heidän elämänsä hetkessä – töitä ja rahaa mulle nyt !
Hallitus taas on ollut perinteiseen tansanialaiseen tapaan salamyhkäinen eikä kertonut kansalaisille avoimesti luonnonvarojen käyttöön liittyvistä suunnitelmista. Tämä on synnyttänyt Mtwaran väestön piirissä pelkoa, että muut ovat varastamassa heidän kaasuaan. Hallituksen suurimpia haasteita onkin vastata niihin valtaviin odotuksiin, joita väestöllä kaasuvarojen suhteen on.
Kävin itse ensimmäisen kerran Matovaaran maaseudulla vuonna 1992 – seurasin silloisen RIPS-hankkeen vuohenkasvatusseminaaria maaseutukylässä. Mtwaran kaupunki on silminnähden muuttunut noista ajoista. Maaseudullakin on koulunkäyntiaste noussut ja esimerkiksi vuohien kasvatus yleistynyt – kiitos RIPS hankkeen – mutta muuten köyhyyttä ja kurjuutta esiintyy yhä paljon. Riskinä on tulevien kaasutalouden varojen jääminen harvojen käsiin ja maaseudun asukkaiden putoaminen kehityksen vauhdista entisestään.
On tärkeää estää näiden jännitteiden eskaloituminen ja panostaa tavallisten ihmisten koulutukseen, palveluihin ja työpaikkojen luontiin. Päävastuu tästä on Tansanian hallituksella ja Mtwaran ja Lindin läänien johdolla.
Suomi on valmis jatkamaan Mtwarassa ja Lindissä tukea sellaiselle toiminnalle, joka aidosti parantaa alueen väestön elinolosuhteita. Toivomme, että tämän viikon 40 vuotisjuhlissakin voitaisiin yhdessä tansanialaisten ja suomalaisten kesken miettiä, mitkä ovat sellaisia toimia, mitä nyt ja tulevina vuosina kipeimmin alueella tarvittaisiin.