Kathmandun Tribhuvanin kansainvälisellä lentokentällä on tuskaisen kuuma. Tuuletin pyörittää raskasta ilmaa, jonot matelevat eteenpäin. Virkailija kurtistaa kulmiaan hiljaa odottavalle porukalle. Kohta heidät johdatetaan pois. En tiedä, mikä heissä kiinnitti virkailijan huomion, mutta osaan arvata, mitä heiltä tullaan kysymään.
Ihmiskauppa on merkittävä humanitaarinen ongelma, joka on viime vuosina ottanut Nepalissa yhä enemmän kierroksia. Vuoden 2015 tuhoisa maanjäristys on kiihdyttänyt uhrien määrän ennätyslukemiin.
Ihmiskauppiaat keksivät jatkuvasti uusia, julmia tapoja tienata ihmisten kärsimyksen kustannuksella.
Nepalin kansallinen ihmisoikeuskomissio julkaisi heinäkuussa ihmiskauppaa käsittelevän raportin Trafficking in Persons: National Report 2015/16.
Sen tulokset ovat kylmäävää luettavaa: raportin mukaan viime vuonna yli 23 500 nepalilaista joutui tekemisiin ihmiskauppiaiden kanssa. Heistä 6 000 kaupattiin, 3 900 ihmisen epäillään kadonneen ja noin 13 600 ihmisen katsotaan olleen välittömässä vaarassa joutua ihmiskauppiaiden käsiin.
Tapauksista vain ani harva, alle viisi prosenttia, tuli poliisin tietoon.
Nepalin ihmiskauppa on saanut viime vuosina uusia muotoja. Pakkoavioliitot ja elinkauppa ovat lisääntyneet. Myös ihmiskaupan maantieteelliset painopisteet ovat murroksessa: aiemmin pääasialliset kohteet olivat Intia ja Persianlahden maat, nykyään ihmiskaupan uhreja viedään enenevissä määrin myös Kiinaan, Etelä-Koreaan ja Afganistaniin.
Ihmiskauppiaat kiinnostuvat haavoittuvaisista
Ihmiskauppa, nykypäivän orjakaupaksikin kutsuttu, on monimutkainen ja hankalasti määriteltävissä oleva ilmiö, joka saa polttoainetta köyhyydestä ja yhteiskunnan risteävistä sortorakenteista.
Erityisesti vaarassa ovat kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.
Matala tulotaso ja koulutus, siirtotyöläisyys, syrjäinen tai luonnonkatastrofeille altis asuinpaikka, yksinäisyys ja perheettömyys ovat kaikki tekijöitä, jotka kasvattavat riskiä joutua ihmiskaupan uhriksi. Myös sukupuoli ja nuori ikä altistavat vaaralle – suurin osa uhreista on naisia ja lapsia.
Tämän lisäksi yllättävät yhteiskuntaa koettelevat kriisit ja luonnonmullistukset tarjoavat oivallisen kasvualustan ihmiskaupalle.
Vuoden 2015 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen Nepalin ihmiskauppatilanne huononi entisestään. Haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmä kasvoi ja yhteiskunnan turvaverkot repeilivät. Erityisesti orvoiksi jääneitä lapsia katosi paljon.
Lapsikauppa tuntuu aivan erityisen järkyttävältä. Se kytkeytyy useimmiten laittomaan siirtoelinbisnekseen.
Kansalaisjärjestöt: Hallituksen toimet riittämättömiä
Nepalin hallitus on kyllä noteerannut ihmiskauppaan liittyvät ongelmat ja toiminut sen pysäyttämiseksi, mutta Nepalin ihmisoikeuskomission mukaan tulokset ovat valitettavasti jättäneet toivomisen varaa.
Ihmiskauppaan on puututtu muun muassa koulutuksella ja uhreille suunnattujen palvelujen kehittämisellä. Suurimmat haasteet liittyvät paikallisviranomaisten ja poliisin heikkoon valmiuteen toimia ihmiskauppaa vastaan.
Parhaimman arvosanan saa Nepalin oikeusministeriö, joka on onnistunut sisällyttämään ihmiskaupan ehkäisemistä koskevia teemoja kansalliseen opetussuunnitelmaan. Koulutus on prosessissa avainasemassa.
On odotettavissa, että ihmiskauppa tulee pitämään Nepalia kuristusotteessaan vielä pitkään. Joitakin valonpilkahduksia kamppailussa tarjoaa Nepalin aktiivinen kansalaisyhteiskunta, mutta ihmeisiin ei yksin pysty sekään. Ihmisoikeuskomissio peräänkuuluttaakin kansainvälisen yhteisön yhteisiä ponnisteluja ihmiskaupan pysäyttämiseksi.