Thamelissa, Kathmandun turistialueella, tulee silloin tällöin vastaan ilmoituksia ”orpokodeista”, joihin etsitään vapaaehtoisia työntekijöitä. Tunteikkaissa ilmoituksissa vedotaan avun ja rahan kipeään tarpeeseen. Moni matkaaja haluaakin köyhässä maassa auttaa heitä, jotka apua eniten tarvitsevat.

Vapaaehtoistyö kehitysmaissa on voimakkaassa kasvussa. Jotkut ovat nähneet tässä mahdollisuuden tienata. Tästä seurauksena on vapaaehtoisturismi, johon yhdistyvä työn järjestäjän voitontavoittelu on yhä yleisempää.

Lastenkodit ovat erityisen suosittu kohde matkustajalle tehdä vapaaehtoistyötä kehitysmaassa. Tämän suosion voi ymmärtää helposti. Lasten kanssa leikkiessä tai heille englantia opettaessa voi kokea tekevänsä konkreettista työtä suoraan avun tarpeessa oleville lapsille.

Hyvä tarkoitus ei kuitenkaan aina johda positiiviseen lopputulokseen.

Lastenkodit ja liiketoiminta

Taloustieteen perustotuuksien mukaan kysyntää seuraa tarjonta. Tämä pätee myös vapaaehtoistyössä. Lastenkodit ovat lisääntyneet entisestään Nepalissa, ja ylivoimaisesti suurin osa niistä sijaitsee matkailijoiden suosimilla alueilla, kuten Kathmandussa, Pokharassa ja Chitwanissa.

Asetelma on monessa tapauksessa kääntynyt päälaelleen: lähtökohtana on länsimaalaisten matkailijoiden kysyntä vapaaehtoistyölle, ei kohdemaan ja sen ihmisten omat tarpeet.

Vapaaehtoiset ovat valmiita maksamaan autenttisesta kokemuksesta ja mahdollisuudesta päästä omalta osaltaan auttamaan köyhää kohdemaata.

Kun lastenkoti-vapaaehtoisuudesta tulee bisnestä, hyötyjinä ovat aivan muut kuin lapset. Unicefin arvion mukaan Nepalin ”orpokotien” lapsista suurin osa, jopa 85 prosenttia, ei oikeasti ole orpoja, vaan ainakin toinen vanhemmista on elossa.

Usein lapsi on päätynyt lastenkotiin ihmiskauppaan viittaavissa olosuhteissa. Köyhyys ja koulutusmahdollisuuksien puute ovat ilmiön ylläpitäviä voimia.

Tyypillinen tarina menee seuraavasti: köyhän ja syrjäisellä asuinalueella asuvan perheen vanhemmille luvataan, että lapselle on maksua vastaan luvassa hyvälaatuinen koulutus ja riittävä ravinto suuremmassa kaupungissa. Lapsi päätyy kuitenkin lastenkotiin, jossa hänen tulee esittäytyä orpona länsimaalaisille vapaaehtoisille, jotka tuovat lastenkodille oman vaihtelevan työpanoksensa lisäksi rahaa.

Koulutuksesta ja riittävästä ruoasta ei kuitenkaan tässä tarinassa ole takeita, vaan raha päätyy useimmiten lastenkotia liiketoimintana pyörittäville.

Auttamisen yllättävät seuraukset

Ihmisten auttamishalu on mahdollistanut kannattavaa liiketoimintaa, mutta itse lapset kärsivät tilanteesta monella tavalla. Lapset joutuvat eroon perheistään, vaikka tutkimusten mukaan lastenkotiin sijoittamisen tulisi lapsen edun kannalta olla aivan viimesijainen keino.

Fyysisen ja henkisen kaltoinkohtelun riski on erityisen suuri lastenkodissa oleville lapsille, varsinkin, jos tarkoituksena on taloudellinen tuotto. Lisäksi vapaaehtoisten tiheä vaihtuminen aiheuttaa toistuvaa kiintymistä, pettymistä ja tätä kautta emotionaalisia ja sosiaalisia ongelmia.

Tietenkään jokainen Nepalin lastenkodeista ei ole perustettu rahantekomielessä. Unicef suosittelee kuitenkin miettimään kahteen kertaan ennen vapaaehtoiseksi hakeutumista varsinkin, jos työhön sopivaa koulutusta ei ole. Vähintään vapaaehtoistyön kohde kannattaa valita tarkkaan.

Koska ilmiön taustalla on syviä rakenteellisia syitä, yksi hyvä keino auttaa lapsia on tukea tunnettuja järjestöjä, jotka tekevät työtä yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi.