YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (Agenda 2030) kiinnittävät vesihuollossa huomiota veden laatuun. Puhtaan veden merkitys on ymmärretty jo pitkään monessa paikassa mukaan lukien pieni ja syrjäinen Kusapanin kunta Nepalissa.

Molemmat Suomen kahdenväliset hankkeet Nepalissa panostavat kyläläisten omistajuuteen ja sitoutumiseen oman vesihuollon järjestämisessä ja sen kestävyydessä. Erinomaiset tulokset ovat yksi syy sille, että Euroopan unioni alkoi rahoittaa toista Suomen kahdenvälisistä vesihankkeista (RVWRMP), ja sen kautta maaseudun kehitystä ja vesihuoltoa Nepalin Kaukolännessä.

Työskentelin ministeriötä edeltävässä elämässäni kahdenvälisessä hankkeessamme. Rural Village Water Resources Management Project (RVWRMP) toimii Nepalin Kaukolännessä ja sen toiminta-alueet ovat tunnetusti hyvin syrjäisiä.

Paljonko hyvä vesi saa maksaa?

Vuoden 2010 lopussa olin körötellyt noin puolitoista vuorokautta autolla ja saapunut Kusapanin kuntaan paikallisten työkavereideni kanssa. Kävimme katsastamassa muutamia vesihuoltojärjestelmiä ja pidimme paikallisen käyttäjäkomitean kanssa kokousta. Komitea asettaa käyttö- ja ylläpitomaksun, jonka he olivat päättäneet olevan 10 rupiaa (noin 10 eurosenttiä) perheeltä kuukaudessa.

Vertailin 10 rupiaa joihinkin muihin paikallisiin hintoihin. Vertailussa oli myös raksi, paikallinen pontikkamainen juoma. Päädyin kysymään, eikö 10 rupiaa ole liian vähän ajatellen tulevia korjaustarpeita?

Vastaus oli, että heidän kylänsä on tosi köyhä eivätkä he pysty maksamaan enempää. Vastasin vielä, että ajatellen muun muassa lasten terveyttä mielestäni 10 rupiaa on kuitenkin liian vähän. Yhtäkkiä komitea alkoi keskustella paikallisella kielellä. Tätä kesti pitkän tovin ja ehdin jo miettiä, että mitähän tässä nyt tapahtui?

Lopputulema oli kuitenkin fantastinen: ”Olet oikeassa, meidän pitää ruveta maksamaan enemmän puhtaasta vedestä”. Lasten terveyden sijaan pääsyyksi päätökselle oli noussut se, että raksiin tarvitaan hyvälaatuista vettä.

Myöhemmin lanseeratut kestävän kehityksen tavoitteet pitävät veden laatua keskeisenä seikkana. Nepalin kontekstissa asia on erittäin akuutti: Hiljan tehtyjen tutkimusten perusteella kansallinen arvio on, että jopa noin 80 prosenttia käytetystä vedestä sisältää suolistoperäistä saastumista. Lapset kuvaavat tätä torttujuomana.

Kansallinen arvio on, että 27 prosenttia nepaleista käyttää turvallista juomavettä (safely managed).  Tämä antanee realistisemman kuvan tilanteesta kuin peruskattavuutta kuvaavat luvut, jotka ovat kivunneet 90 prosentin luokkaan.

Historiallinen Euroopan unionin tuki

Oltuani puolisen vuotta lähetystössä töissä vuoden 2013 lopussa kuulin Euroopan unionin olevan kiinnostunut hyvistä maaseudun kehittämishankkeista. Perisuomalainen vaatimattomuus sai jäädä sivuun, koska olimme oikeasti tyytyväisiä Kaukolännen hankkeeseen: se teki tulosta syrjäisillä seuduilla, joissa vesihuoltoon, sanitaatioon, kasteluun ja pienvesivoimaan liittyvälle työlle oli voimakas tarve.

Vaikka erilaisia haasteita riitti, oli paikallisten sitoutuminen sekä työnsä että rahallisen panoksen kautta voimakas varsinkin käyttäjä- ja kuntatasoilla.

Samaan aikaan myös Nepalin valtio antoi mittavan panoksen hankkeen rahoitukseen; molemmat valtiot antoivat investointeihin saman määrän rahaa ja hanke myös tavoitti sille asetetut tavoitteet.

Aktiivisen yhteydenpidon ja tiedonvaihdon jälkeen EU teki lopulta lyhyen listan, jossa Suomen hanke kisaili kahden muun rahoittajan kanssa mahdollisesta tuesta.

Muutaman vuoden työn ja tanhuamisen jälkeen kaikki rahoitukseen liittyvät asiat olivat suhteellisen selvinä ja hyväksyttyinä.

Koska rahoitus oli ensimmäinen, jossa EU delegoi rahoituksena Suomelle, meni varsinaisten sopimusten kanssa vielä pitkähkö tovi kunnes vuoden 2017 lopussa kaikki oli valmista ja ensimmäinen erä rahoitusta liikahti. Suomen tuki hankkeelle vuosina 2015–2022 on 15 miljoonaa euroa ja Euroopan unionin 20 miljoonaa euroa.