Jotta voit ymmärtää edes jotain Intiasta, sinun tulee perehtyä politiikan lisäksi krikettiin ja Bollywood-elokuvaan, sanoi kollega. Totta, mutta joukkoon lisään häät. Ne ovat ehdottomasti yhteiskunnan selkäranka, joka tytön, pojan, äidin ja isän unelma, parhaat ja kalleimmat bileet, usein täynnä draamaa ja joskus myös loputonta ahneutta, kiristystä ja uhkailua.
Olen ollut vieraana monissa häissä, ihaillut upeaa pukuloistoa, syönyt hyvää ruokaa ja tanssinut sydämeni kyllyydestä. Joskus olen nähnyt hääparin vain vilaukselta, sillä häät ovat odottelua. Syöminen, juominen ja tanssi ovat pääosassa. Lahjojakaan eivät häävieraat yleensä anna, korkeintaan yhden rupian kolikon onnea tuomaan. Hinduhäissä vihkiseremonia tapahtuu astrologin määräämänä suotuisana kellonaikana, ja jostain syystä tämä aika on useimmiten noin neljältä aamuyöstä. Sulhanen ja hänen sukunsa saapuvat hevosella, joskus myös norsulla ja morsian tulee kunhan tulee.
Olen saanut hääkutsuja, joiden lähettäjästä minulla ei ole minkäänlaista tuntumaa tai tietoa. Ehkäpä suuria Suomen ystäviä? Taannoin lähdin ostamaan pölynimuria kauppaan, josta olen aikaisemmin hankkinut muutaman siivousvälineen. Palasin kotiin pölynimurin ja omistajaherran pojan hääkutsun kera.
Järjestetty avioliitto on suomalaiselle individualistikulttuurin kasvatille aluksi kauhistus. Yleinen kysymykseni onkin, onko avioliitto rakkaussellainen vai järjestetty. Usein vastaukseksi saan ”molemmat”. Perhe on Intiassa perusyksikkö ja avioliitossa yhdistyvät kaksi perhettä, ei vain kaksi ihmistä. Useimmiten poika ja tyttö tapaavat, rakastuvat, perheet järjestävät bilateraalineuvotteluja ja lopulta häät järjestetään. Aina ei käy näin hyvin, varsinkin jos kyseessä on eri uskonto, kasti, yhteiskuntaluokka tai varallisuusaste. Monelta koulutetulta ja maailmaa nähneeltä nuorelta mieheltä olen kuitenkin kuullut, että ”vanhemmat tietävät paremmin”. ”Kunhan ensin seikkailen, minulle on ok että vanhempani etsivät minulle puolison.”
Olen seurannut läheltä tuttavaperheen vanhimman pojan Ravin puolison etsintää. Se on nyt kestänyt parisen vuotta. Apuna on avioliittovälittäjä, joka etsii sopivia ehdokkaita. Perheen astrologi tutkii ehdokkaiden karttoja ja jos sopivuus pojan karttaan on hyvä, nuoret tapaavat. Vielä ei ole löytynyt täydellistä, molempia tyydyttävää ratkaisua, mutta äidin mukaan kihlajaiset ovat hyvin pian tulossa. Todettakoon, että perheen poika on älykäs, miellyttävän näköinen kansainvälinen liikemies, jolla ei ole aikaa deittailla.
Avioerojen määrä on häviävän pieni, vain kaksi tuhannesta (2/1000) avioliitosta päättyy eroon. Nämä ovat usein äärettömän surullisia tapauksia, joihin liittyy perheväkivaltaa tai suoranaista kidutusta, ja perheen tuki on tässäkin prosessissa kaiken a ja o.
Intia on myös täynnä surullisia tarinoita ja onnettoman rakkauden vuoksi tehdään yhteisiä itsemurhia tai karataan naimisiin. Samalla menetetään sen tärkeimmän eli perheen tuki ja turva. Maaseudulla tyttäriä naitetaan ilman suostumusta piiaksi miehen perheeseen.
Entäs ”dowry”? Myötäjäiset ovat lailla kielletty, mutta paremmissakin piireissä morsiamen perhe antaa kalliita lahjoja, kultaa, auton, asunnon sekä ennen häitä, häissä että avioliiton aikana. 80 % pienlainoista, joita köyhät perheet ottavat, käytetään häiden järjestämiseen ja myötäjäisiin. Ahneudelle ei ole loppua ja joskus sulhasen perheen vaatimukset ovat satoja tuhansia. Kuulinpa tapauksesta, jossa sulhasen perhe vaati pojan opintojen rahoittamista Australiassa. Vihitty sulhanen lähtikin viikko häiden jälkeen opiskelemaan, mutta unohti tuoreen vaimonsa kotiapulaiseksi perheeseensä. Kaksi vuotta on vaimo odottanut miestä palaavaksi. Tämä lähettikin sen sijaan avioeroilmoituksen internetissä, koska haluaakin nyt naida autralialaisen tyttöystävänsä.
Vuoden 2011 väestönlaskennassa tyttö- ja poikalasten syntyvyyden suhde oli hälyttävä 940/1000. Tytöt eivät toimi vanhempiensa sosiaaliturvana ja tyttöjen naittaminen on kallista. Tämä suhde on valistuksen ja kansalaisyhteiskunnan työn tuloksena paranemassa. Paljon työtä tehdään myös mahtihäiden muuttamiseksi kestävämmälle pohjalle ilman että morsiamen perhe joutuu vararikkoon tai lainakierteeseen. ”Käyttäkää rahat tyttöjen koulutukseen, ei myötäjäisiin ja valtaviin häihin.”
Palasin juuri Rajasthanista ihanista häistä, jotka järjestettiin 500 vuotta vanhassa palatsissa. Kyseessä oli rakkausavioliitto, jonka molemmat perheet ilomielin hyväksyivät. Morsiamen isä oli onnellinen, mutta hieman väsynyt häiden jälkeisenä aamuna. Seuraavat häät ovat Delhissä ja rakkautta on ilmassa, kun kaksi pitkään seurustellutta IT-ammattilaista saavat toisensa. Toivottavasti keväämmällä ovat myös Ravin pitkään odotetut kihlajaiset.
