Lähdetään ostoksille Delhissä!

Intia on ihmeellinen, ja tämän huomaa myös ostoksilla. En ole innokas shoppailija, mutta muuttokuormani ollessa vielä matkalla minulla oli tavallista enemmän asiaa kauppoihin. Ensimmäisinä viikkoina New Delhissä olen jo havainnut, että jokaisella yhteiskunnan segmentillä ja tuloluokalla on omat kauppakeskuksensa ja ostospaikkansa. 

Kierroksemme alkaa Etelä-Delhistä

Ambience Hall -ostoskeskuksessa tunnelma on suunnilleen sama kuin astuisi Isoon Omenaan, Selloon tai Myyrmanniin. Sisääntulon yhteydessä tosin on turvatarkastus ja aseistetut vartijat. Täältä voi hankkia niin vaatteita kuin kodinkoneita. Toisessa kerroksessa on parturi, kampaamo ja urheiluvälinekauppa. Alimmasta kerroksesta löytyy ruokakauppa. Peliautomaatteja en löytänyt mistään.

Seuraava kohteemme on ylemmän keskiluokan suosima Vasant Vihar, josta tulee mieleen Kontulan vanha ostari. Pizza Hut ja Mc Donalds ovat etabloituneet tänne, tosin hampurilaisissa ei ole naudanlihaa. Täällä voi myös rentoutua kiinalaisessa tai nepalilaisessa hieronnassa. Apteekki tarjoaa pientä punaista pilleriä hyvään hintaan. Se on apteekkarin mukaan lääke niin päänsärkyyn, haluttomuuteen kuin kaikkiin muihinkin ongelmiin.

Connaught Placen ympäristössä apinatkin käyvät kauppaa. Kuva: Erik af Hällström
Connaught Placen ympäristössä apinatkin käyvät kauppaa. Kuva: Erik af Hällström

New Delhin Aleksanterinkadulta kohti luksusta

Trenditietoisten, juppien ja ekspatriaattien suosikki on kallis, siisti ja tylsä Khan Market. Täältä saa tyylikkäitä vaatteita, kirjoja, koiranruokaa ja takuulla englanninkielistä palvelua. Ravintoloissa voi nauttia muun muassa pizzaa, sushia ja tex-mexiä.

Kaikista absurdein ostoskeskus on Chanakya, jonne autonkuljettaja tuo asiakkaansa suoraan oven eteen. Hovimestari avaa Buickin tai BMW:n oven, kumartaa ja toivottaa tervetulleeksi.  Täältä löytyy parfyymeja, suklaata ja kultakelloja. Ostosten lomassa voi siemailla cappuccinoa hiljaisen taustamusiikin soidessa. Chanakyassa keskituloinen saa rahansa nopeasti kulutettua.

Kaikkea, mutta ei kallista

Munirkan ostoskadulla on tiivis ja välitön tunnelma. Kuva: Erik af Hällström
Munirkan ostoskadulla on tiivis ja välitön tunnelma. Kuva: Erik af Hällström

Munirka on alemman keskiluokan suosima värikäs ja tuoksuva maailma. Parturi maksaa pari euroa ja kanakeitto katukeittiössä puolitoista. Keskellä vilkkainta ostoskatua on pieni hindulainen rukoushuone. Ihmisiä on paljon, he ovat iloisia, eivätkä välttämättä puhu englantia.

Kaupungin ydinkeskustassa sijaitsee Connaught Place, joka muodostuu kolmesta ympyrämuotoisesta kadusta. Täältä löytyy tavaraa niin rikkaille kuin köyhille, täällä on sekä hienoja kauppoja että katukauppaa. Alueella asustelee myös apinoita.

Yksityisiä rahanvaihtopisteitä löytyy kaikkialta, ja kurssi saattaa vaihdella saman päivän aikana. Mitä kauempana ollaan diplomaattien kaupunginosasta sitä, enemmän eurolla saa paikallista valuuttaa.

Yksityisiä rahanvaihtopisteitä löytyy ympäri kaupunkia. Kuva: Erik af Hällström
Yksityisiä rahanvaihtopisteitä löytyy ympäri kaupunkia. Kuva: Erik af Hällström

Delhin kokoisessa kaupungissa on valinnanvaraa. Kaupungissa on paljon ulkomaalaisia, eikä ulkonäköön välttämättä kiinnitetä huomiota. Joskus ulkomaalaiselle ehdotetaan kuitenkin korkeampaa lähtöhintaa.

Hinnat Intiassa ovat keskimäärin halvempia kuin Suomessa. Jotkin tuontitavarat ovat kuitenkin kalliimpia. Esimerkiksi ranskalaiset tai eteläamerikkalaiset laatuviinit saattavat olla kolmekin kertaa kalliimpia kuin kotoisessa monopolissa.

Tuotteita myydään myös kaduilla. Asuntoalueiden kadunvarret ovat täynnä muun muassa elintarvike- ja vaatekauppiaita.  Kananmunat kustansivat katukaupassa kuusi senttiä kappale, ja yksi tuonti-avokado Chanakya Mallissa maksoi yhdeksän euroa.