Naisen elämää Intiassa

Naisen asema on yksi kestoteemoista, kun Intiasta puhutaan kansainvälisessä mediassa. Naisten turvallisuus ja raiskausuutiset ovat olleet näkyvillä Suomenkin medioissa. Ne nousivat esille myös suurlähettiläämme Ninan haastattelussa Ylen aamu-tv:ssä.  Samaa teemaa käsittelivät vastikään Ylen Aasian kirjeenvaihtaja ja Helsingin Sanomat.

Palkitut dokumentit, kuten Period. End of Sentence. ja Gulabi Gang käsittelevät naiseuteen liittyviä tabuja ja sukupuolten välistä epätasa-arvoa Intiassa.

Naisten ja tyttöjen turvallisuus on kirvoittanut mielenosoituksia ympäri Intiaa. #MeToo toi lisäpontta epäkohtien esiinnostamiseksi. Kuva: Flickr/Creative Commons
Naisten ja tyttöjen turvallisuus on kirvoittanut mielenosoituksia ympäri Intiaa. #MeToo toi lisäpontta epäkohtien esiinnostamiseksi. Kuva: Flickr/Creative Commons

Intiassa on noin 939 naista 1000:tta miestä kohti. Tyttösikiöitä abortoidaan, vaikka sikiön sukupuolen selvittäminen on laissa kielletty. Maailmanpankin tilastoennusteisiin pohjaten Intian hallitus raportoi vuonna 2017, että tilanne heikkenee entisestään. Köyhyyden väheneminen voikin tarkoittaa, että useammilla on mahdollisuus sikiön sukupuolen selvittämiseen laittomin keinoin.

Taloudellinen taakka

Intialaisen myötäjäisperinteen mukaan morsiamen perhe maksaa myötäjäiset sulhasen perheelle. Naisten osallistuminen työelämään on rajallista, tyttölapsi ei usein aikuisiälläkään tuo perheelle tuloa. Taloudelliset haasteet ja perinteiset ajatusmallit elävät vahvana etenkin maaseudulla. Urbaanin keskiluokan ajatusmaailma on kuitenkin muuttunut nopeasti, ja Intian valtio kampanjoi tyttölapsen elämän ja koulutuksen puolesta.

Intian hallituksen kampanja ‘Save Girl Child, Educate Girl Child' pyrkii parantamaan tyttölapsen asemaa. Kuva: Flickr/Creative Commons
Intian hallituksen kampanja ‘Save Girl Child, Educate Girl Child’ pyrkii parantamaan tyttölapsen asemaa. Kuva: Flickr/Creative Commons

Naisten ja tyttöjen asema on usein esillä työssäni tilastojen, raporttien ja politiikka-aloitteiden muodossa. Arjessa minulla on ollut kunnia tutustua intialaisnaisiin, yksilöihin, jotka ovat raottaneet verhoa omaan arkeensa. He ovat auttaneet ymmärtämään millaista on olla nainen Intiassa, ja miten keskenään erilaisia naisten elämät ovat.

Kerron muutaman intialaisnaisen arjesta omin sanoin. Olen myös muokannut nimiä ja yksityiskohtia naisten identiteettien suojaamiseksi. Yksilöllisten tarinoiden pohjalta ei voi yleistää. Ne eivät kerro koko totuutta, mutta tuovat väriä, inhimillisyyttä ja konkretiaa käsityksiimme.

Pohjoismaisen tasa-arvoista perhe-elämää suurkaupungissa

Intialainen kollegani Aanandhi voisi olla kuka tahansa suomalaisista ystävistäni. Urbaania keskiluokkaa edustava ja yliopistonsa käynyt Anandhi yhdistää sujuvasti uran ja perheen. Perheen ainoa lapsi on kouluikäinen tyttö, joka on yhtä haluttu ja rakastettu kuin poikalapsikin olisi. Julkista päivähoitoa ei Intiassa ole, joten Aanandhi ja aviomiehensä luottavat isovanhempien lastenhoitoapuun, kun työpäivät venyvät.  Järjestämällemme piknikille Aanandhin tytär saapuu isänsä kanssa ja mukana ovat isän tekemät eväät. Aanandhi on hindu, mutta juo mielellään lasillisen punaviiniä silloin tällöin.

Urbaanin keskiluokan perhe-elämää. Kuva: Flickr/Creative Commons
Urbaanin keskiluokan perhe-elämää. Kuva: Flickr/Creative Commons

Tasa-arvoaktiivi Rajasthanin vanhoilliselta maaseudulta

Hullaksen mielestä tyttöjen ja naisten asema Intiassa mättää pahasti, eikä hän pelkää kertoa mielipiteitään. Kaikki eivät kotikylässä katso 16-vuotiaan Hullaksen toimintaa hyvällä. Tukena ovat onneksi fiksut vanhemmat ja veli, sekä kansalaisjärjestö Plan, jonka suojeluksessa ja tyttösuurlähettiläänä Hullas toimii.

Hiuksensa lyhyeksi leikannut ja housuissa kulkeva Hullas erottuu muista kotiseutunsa nuorista naisista. Hänet on kerran erotettu koulustakin, kun hän kieltäytyi käyttämästä koulupukuun kuuluvaa hametta.

Hullas on tehnyt vaikuttavaa työtä yhteisössään ja ympäripuhunut vanhempia lähettämään tyttärensä kouluun lapsiavioliiton sijasta. Hullaksen puheita ja paloa kuunnelleena ihmettelen, jos tästä nuoresta naisesta ei tule poliitikkoa. Edessä on kuitenkin monelle köyhän maaseudun tytölle keskeinen rajapyykki. Valtion tarjoaman ilmaisen peruskoulun jälkeen tie yliopistoon aukeaa usein vain, jos perheellä on riittävästi rahaa, ja se selviää maaseudun töistä ja kotiaskareista ilman tyttären apua.

Koulutus on välttämätön tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi. Kuva: Flickr/Creative Commons
Koulutus on välttämätön tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi. Kuva: Flickr/Creative Commons

Kolmekymppisellä Meghalla ei ole kiire naimisiin

Ystäväni puhelias ja mutkaton kotiapulainen Megha vaihtaa työpäivän päätteeksi farkkuihin ja lähtee bussilla kotiin huolehtimaan vanhenevasta äidistään tai tapaamaan ystäviään. Iltaisin Meghan on oltava kotona, sillä illallisen on syytä olla pöydässä, kun veli – perheen pää- saapuu töistä.

Meghan isä alkoholisoitui jo nuorena (jokseenkin vaiettu kansanterveydellinen haaste intialaismiesten parissa), ja äiti on kasvattanut lapsikatraansa yksin. Miehistä Megha ei siksi juuri välitä, eikä naimisiinmenostakaan. Myötäjäiset olisivat kallis taakka perheelle ja Meghan olisi muutettava sulhasen perheeseen. Kuka sitten huolehtisi vanhasta äidistä?

Kodin ainoan huoneen jakaa yhteensä viisi henkeä. Perheen taloudellinen tilanne pakotti Meghan heti peruskoulun jälkeen töihin. Intian hallituksen lanseeraaman henkilökortin myötä taloudellista liikkumavaraa on hieman aiempaa enemmän. Meghan on mahdollista saada pieniä pankkilainoja suurempien hankintojen ja äidin lääkärikulujen rahoittamiseksi.

Hindulaisuuteen ja kasteihin tympääntyneellä Meghalla on käynnissä maailmanuskontojen tutkiskelu.

Nuoria kaupunkilaisnaisia juhlistamassa hindujen värien juhlaa holia. Kuva: Flickr/Creative Commons
Nuoria kaupunkilaisnaisia juhlistamassa hindujen värien juhlaa holia. Kuva: Flickr/Creative Commons

Kansainvälinen ja itsenäinen yrittäjä

Tapasin Sathyan ensimmäisen kerran ystäväni häissä Suomen suvessa. Morsian ja Sathya olivat tutustuneet Isossa-Britanniassa opintojen ja työn merkeissä. Seuraavan kerran tapasimme New Delhissä, jossa hän oli vierailemassa perheensä luona ja aistimassa Intian bisnesmahdollisuuksia.

Huippuarvosanoin valmistuneella Sathyalla on oma teknologia-alan yritys Iso-Britanniassa ja diilejä useammassa Euroopan maassa. Sathyan menestyksestä vakuuttuneena totesin, että suvun täytyy olla ylpeydestä soikeana. Kävi kuitenkin ilmi, että vanhempia lukuun ottamatta suku ei tiedä Sathyan yrityksestä lainkaan. Yrittäjyyden katsotaan olevan liian haastavaa ja itsellistä nuorelle naiselle. Lisäksi sitä on vaikea yhdistää avioliiton ja lasten kanssa, joista molempia Sathyalta jo odotetaan.

Delhin-vierailuun liittyi myös toisen salaisuuden puiminen: Sathya oli seurustellut jo useamman vuoden hollantilaisen miehen kanssa, mutta tästä eivät tienneet edes vanhemmat. Salaisuus painoi Sathyaa, ja lopulta asia saatiin isän ystävän kautta viestittyä perheelle. Hyväksyntä asialle saatiin, vaikka vanhempien toiveena oli perinteinen intialainen liitto, johon vanhemmillakin olisi sanottavansa, ja joka olisi tuonut tyttären takaisin Intiaan.