Intian pääministeri Narendra Modin mandaatti on toukokuisten parlamenttivaalien jälkeen entistä vahvempi. Murskavoiton turvin toiselle kaudelle jatkaneen Modin hallituksen toimia on seurattu odottavissa tunnelmissa. Erityisen kiinnostavaa on ollut seurata intialaisen ulkopolitiikan muutosta.

Moni kysyy koittaako nyt uusi aika? Nostaako Intia ambitionsa uudelle tasolle, luopuuko se varovaisuudesta ja alkaako se aktiivisesti ottaa kantaa maailman tapahtumiin? Tuleeko Etelä-Aasian jättiläisestä globaali peluri?

Nehrusta Jaishankariin

Modin kakkoshallituksen uudeksi ulkoministeriksi nostettiin ammattidiplomaatti Subrahmanyam Jaishankar. Mielenkiintoinen valinta ajoi pohtimaan, mitä avauksia nimitys toisi tullessaan? Uusi ulkoministeri on palvellut Washingtonissa, Moskovassa ja Pekingissä. Syyskuussa 2019 hän vieraili Helsingissä. Jaishankar on ennustanut, että Yhdysvaltain ja Kiinan suhde tulee säilymään jännitteisenä, ja Intian tulee tässä yhtälössä navigoida oikein.

Onko nyt koittanut aika siirtyä strategisesta autonomiasta aktiiviseksi globaalitoimijaksi? Strategisen autonomian nimissä Intia on ylläpitänyt hyviä suhteita moneen suuntaan arvostaen liikkumavaraa, joustavuutta ja pragmaattisuutta kansallisen intressin nimissä. Malli syntyi 1950-luvulla Intian ensimmäisen pääministerin Jawaharlal Nehrun kaudella. Tällöin itsenäistynyt Intia löysi paikkansa kansainvälisesti sitoutumattomien maiden liikkeestä.  Intian nykyinen pyrkimys globaaliksi suurvallaksi haastaa vanhaa sitoutumattomuuden mallia.

1950-luvulla syntyi myös strateginen suhde Neuvostoliittoon. Vaikka kommunismi ei saanut Intiassa jalansijaa samalla tavalla kuin Vietnamissa, Moskovalle oli tärkeää estää ison kehitysmaan joutuminen läntiseen leiriin. Intian ja Venäjän johtajat tapaavat edelleen vuosittain.

Muutoksen tuulet

Intian kiihtyvä ulkopoliittinen verkottuminen ei ole aivan uusi asia. Intia on G20:n ja BRICSin aktiivinen jäsen. Kiinan kanssa Intia ylläpitää dialogia eri tasoilla, vaikka mailla on rajakiistoja sekä koillisessa että pohjoisessa.

Intia kannattaa multilateralismia, ja se on osapuolena monessa kansainvälisessä sopimuksessa. Intia on ollut aktiivinen YK:n sotilaallisessa rauhanturvaamisessa ja ajanut terrorismin kansainvälistä tuomitsemista. Pääministeri Modi osallistui YK:n pääsihteeri Guterresin ilmastohuippukokoukseen New Yorkissa syyskuussa.

Intian kasvavaa merkitystä ei voi kiistää. Se on matkalla maailman viidenneksi suurimmaksi  taloudeksi ja noussee kolmanneksi Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen vuoteen 2050 mennessä – mikäli talouskasvu jatkuu. Intian väkiluku lähentelee 1,4 miljardia ja kasvaa noin 14 miljoonalla ihmisellä vuodessa.

Muu maailma on huomannut Intian merkityksen ja kilpailee Intian huomiosta.

Tähän kilpaan osallistuu myös EU, joka on Intian tärkein kauppakumppani. EU:n Intia-strategia on kunnianhimoinen. Vuonna 2018 hyväksytyssä strategiassa linjataan tavoitteita liittyen kauppaan, kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin ja turvallisuuspolitiikkaan. EU:lla ja Intialla on hyvät edellytykset toimia strategisina kumppaneina sääntömääräisen maailmanjärjestyksen puolustamisessa.

Minne seuraavaksi  – Afrikkaan, turvallisuusneuvostoon?

Intian ulkopolitiikassa on vaalittu strategisen autonomian käsitettä, koska vanha siirtomaa ei halua olla liian läheisessä suhteessa kenenkään kanssa. Intialla on paljon kumppaneita, mutta vähän liittolaisia. Lähi-idän moniulotteisiin konflikteihin Intia ei ota kantaa. Intia on tunnustanut Palestiinan, mutta tekee yhteistyötä Israelin kanssa.

Intian ulkopoliittisena tavoitteena on osallistua myös kilpajuoksuun Afrikasta. Se aikoo Modin hallituskaudella avata kymmeniä uusia diplomaattisia edustustoja Afrikkaan.

Häämöttääkö Intian strategisen autonomian loppu? On selvää, että  se joutuu tekemään enemmän valintoja asemoituessaan globaaliksi toimijaksi. Intian tavoitteena on pysyvä jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa. Tavoite on ymmärrettävä, kun otetaan huomioon maan koko. Turvallisuusneuvostossa on kuitenkin otettava kantaa myös maailman ongelmiin.