Vuosisatoja kestänyt siirtomaavalta näkyy Intiassa edelleen vahvasti niin englannin kielen asemassa, vasemman puoleisessa liikenteessä, krikettirakkaudessa kuin demokratiassa. Brittien lisäksi monet muutkin ovat jättäneet maahan jälkensä.
Kun liikun Goassa mahtipontisten kirkkojen ja luostareiden keskellä, voisin kuvitella olevani jossain eurooppalaisessa kulttuurikaupungissa. Eräät paikannimet ovat portugalinkielisiä ja hyvässä lykyssä voi löytää portugalinkielisen keskustelukumppanin. Puducherryssä itärannikolla voi tilata croissantin aamupalaksi ja ihmetellä ranskalaisten kauppojen juustovalikoimaa. Intiassa vallitsee brittiläinen hallintokulttuuri ja täällä pelataan krikettiä. Vaikka 1,4 miljardin asukkaan Intia on ollut itsenäinen vuodesta 1947, siirtomaakauden varjon voi selvästi havaita.
Kilpa Intian herruudesta
Vasco da Gama astui maihin nykyisessä Keralassa vuonna 1498 (vain kuusi vuotta sen jälkeen kuin Kolumbus löysi Amerikan). Sata vuotta myöhemmin britit tulevat Gujaratiin ja ranskalaiset Etelä-Intiaan. Vuosisatoja kestäneiden neuvottelujen ja yhteenottojen jälkeen britit osoittautuivat vahvimmiksi.
Vähitellen britit ottivat haltuunsa koko Intian niemimaan. Viimeisenä kaatui Punjab vuonna 1849. Vähän aikaa tämän jälkeen, vuonna 1857 intialaiset kapinoivat ensimmäistä kertaa siirtomaaherroja vastaan. Intia ja Pakistan itsenäistyivät vuonna 1947. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Portugali piti hallussaan Goan aina vuoteen 1961.
Intian valloittaminen ei tapahtunut kädenkäänteessä. Prosessi kesti satoja vuosia. Useimmiten kehitys oli rauhanomaista. Monet intialaiset olivat mielissään eurooppalaisten saapumisesta, koska muukalaiset toivat mukanaan uusia tuotteita ja hyvinvointia.
Siirtomaaheroille matka Intiaan oli pitkä koska he joutuivat kiertämään Afrikan. Vuonna 1869 Intia tuli yhtäkkiä kertaheitolla lähemmäs Eurooppaa. Kun Suezin kanava avattiin, matka Lontoosta Bombayhin lyheni kolmesta kuukaudesta kolmeen viikkoon.
Intia omaa tietä etsimässä
Siirtomaavallan perinne elää englannin kielen, vasemman puoleisen liikenteen, demokratian ja monen hienon rakennuksen kautta. Intia kuuluu Kansanyhteisöön ja maassa on kristittyjä muutama miljoona. Mutta Intia ei ole liberaali länsimaa. Arvot ovat toisenlaisia: uskonto, filosofia, vaatteet, ruoka, perhekäsitys. Ulkoministeri S. Jaishankar kirjoittaa kirjassaan ”The India Way” (2020) että Intian globaalin merkityksen kasvaessa maa aikoo ”kulkea omaa tietään, eivätkä sen poliittiset valinnat välttämättä tule miellyttämään länsimaita”.
Lopuksi on syytä pitää mielessä, että Intialla oli pitkä historia jo ennen Vasco da Gaman maihinnousua. Mauryan intialainen imperiumi perustettiin vuonna 321 ennen Kristusta. Mugaalien kaudella 1500-luvulla taide ja kirjallisuus kukoistivat. Siirtomaakausi oli loppujen lopuksi vain lyhyt ajanjakso ison kansakunnan pitkässä historiassa.
