AU:n edeltäjä, Organisation of African Unity (OAU), perustettiin Afrikan kolonisaation päättymisen myötä vuonna 1963. Silloinen Etiopian keisari Haile Selassie vaikutti suuresti siihen, että järjestö perustettiin Addis Abebaan. AU edustaa mantereen 55 jäsenmaata (ml. Länsi-Sahara).

AU tähtää toiminnassaan panafrikkalaisuuden lisäämiseen unionin toimintaa linjaavan Agenda 2063-strategian mukaisesti. Reilu vuosi sitten voimaan astunut Afrikan vapaakauppa-alue (AfCFTA) on esimerkki pyrkimyksistä Afrikan yhtenäistämiseksi. Suunnitelmia on myös muiden yhteisten instituutioiden perustamiseksi.

Afrikan unionin uusi komissio aloitti toimintansa vuoden 2021 alussa, myös komission puheenjohtaja Moussa Faki aloitti tuolloin toisen nelivuotiskautensa. Vuoden 2021 AU-huippukokouksessa valitsematta jääneet kaksi komissaaria saatiin valituksi loppuvuonna, tämän myötä uusi komissio on toimintakykyinen. Meneillään olevien reformien myötä kestää kuitenkin aikansa ennen kuin uudelleenjärjestelyt ja henkilöstövalinnat saadaan päätökseen.

AU:ssa päätöksiä tehdään konsensusperiaatteella unionin vuotuisissa huippukokouksissa, hallintoneuvoston kokouksissa, pysyvien edustajien komiteassa sekä rauhan ja turvallisuuden neuvoston istunnoissa. Osin juuri konsensusperiaatteen vuoksi, AU:ta kritisoidaan usein toiminnan jäykkyydestä ja hitaasta päätöstentekomenettelystä. Myös päätösten toimeenpanossa on jatkuvia haasteita.

Miten AU:sta saataisiin tehokkaampi, dynaamisempi ja Afrikan mannerta aidosti edustava organisaatio?

Ensinnäkin AU:n tulisi olla kiinnostavampi niin kansalaisten kuin työntekijöidensäkin keskuudessa. Kansalaisten kiinnostus kasvaa tulosten myötä, kun he konkreettisesti näkevät kuinka AU vaikuttaa heidän arkeensa – tuttu asia myös pyrkimyksissä lisätä EU:n kiinnostavuutta.

Kiinnostavuuden ja kompetenssin lisääntyminen myötävaikuttaisivat todennäköisesti myös organisaation toimivuuteen. Nyt useisiin AU-tehtäviin on vaikea löytää päteviä hakijoita. Välillä tulee mieleen – olisiko AU kiinnostavampi afrikkalaisille, jos se sijaitsisi jossain muualla kuin Addis Abebassa?

Samaten AU:ssa tulee tarkkaan pohtia mitä on parempi tehdä kansallisella, mitä alueellisella ja mitä AU-tasolla. Tämän ns. subsidiariteetti-kysymyksen nosti voimakkaasti esille myös komission puheenjohtaja Faki AU:n huippukokouksessa helmikuussa 2022.

AU on kyllä viime vuosina kiinnittänyt huomiota yhteistyön suunnitteluun ja päällekkäisyyksien välttämiseen AU:n ja alueyhteisöjen (RECs) välillä, mutta enemmänkin voitaisiin tehdä, pelkät ajoittaiset konsultaatiot eivät riitä.

Rauhan ja turvallisuuden neuvoston (PSC) osalta AU:n tulisi olla suunnitelmallisempi ja pyrkiä tarttumaan ongelmiin ajoissa. Viime vuosien lukuisten vallankaappausten myötä toiminta nähdään enemmän reaktiivisena ja joissain tapauksissa jopa valikoivana. Esimerkiksi isäntämaa Etiopian tilanteeseen puuttuminen on ollut heikkoa.

Aprillipäivänä 2022 aloittaa uusi PSC, jossa on peräti yhdeksän uutta jäsenmaata. Uuden PSC:n odotetaan olevan aiempaa dynaamisempi. Haasteita neuvostolle asettaa vallankaappausten lisäksi muun muassa lisääntynyt terrorismi ja ei-valtiollisten toimijoiden aktiivisuus.

Myös Ukrainan osalta jäsenmaat ovat jakaantuneet, vaikka merkkejä lisääntyvästä yhtenäisyydestäkin löytyy. PSC:n osalta toiminnan lisääminen ja koordinointi alueyhteisöjen kanssa olisi ensiarvoisen tärkeää. Samaten koordinaatiota Afrikan YK-turvallisuusneuvoston jäsenten (A3) välillä tulisi tiivistää.

AU:n rahoitus

Yleisesti AU:n budjetti on melko vähäinen, kuluvalle vuodelle on budjetoitu USD 650 miljoonaa. Viime vuosina budjetin suunta on ollut laskeva, mutta pyrkimyksenä on säilyttää jatkossa ainakin nykyinen taso.

Rahoitusongelmaa lisää myös se, että jäsenmaiden vuosikontribuutioista saadaan kerätyksi AU:n kassaan ainoastaan noin 40 %. Kaukana on myös AU:n tavoite rahoittaa jäsenmaiden kontribuutioilla koko organisaation perusbudjetti (regular budget) ja vähintään 75 % ohjelmabudjetista.

Tällä hetkellä riippuvuus kumppaneista on ensiarvoista ja muun muassa ohjelmabudjetin rahoitus tulee kokonaan ulkopuolelta.

AU:n ja EU:n suhteet ovat näennäisesti hyvät, vaikkakin epätasapainoiset

Voidaankin kysyä – onko tasa-arvoisen kumppanuuden saavuttaminen edes realistista? EU haluaisi selkeästi suhteilta nykyistä enemmän, mutta Afrikka pyrkii tasapainoilemaan EU:n ja muiden kumppanien kanssa, eikä ainakaan näennäisesti halua asettaa näitä eriarvoiseen asemaan.

AU on laatimassa parhaillaan kumppanuusstrategiaa, joka on viivästynyt jo useita kuukausia. Mahdollisesti kesän hallintoneuvostossa julkaistava strategia tulee kattamaan AU:n kaikki kumppanuudet (ml. EU).

Suhteita hiertävät ajoittain myös yksittäiset kysymykset, viime aikoina muun muassa koronarokotteiden saatavuus ja koronatoimet. Ongelmien esiintyessä otetaan usein esiin myös siirtomaahistorian vääryydet, joita tosin hyödynnetään myös Afrikan maiden sisäisten ongelmien peittelemisessä.

Huolta on myös Ukrainan tilanteen vaikutuksilla suhteisiin – jääkö Afrikan tukeminen ja yhteistyö Ukrainan sodan varjoon?

EU/AU-huippukokous sujui hyvässä hengessä helmikuussa Brysselissä

Oli erittäin tärkeää, että kokous saatiin lopulta pidettyä ja valtiojohtajat pääsivät tapaamaan toisiaan. Kokousta siirrettiin koronan vuoksi kaksi kertaa ja lähellä oli, ettei sitä oltaisi jälleen siirretty koronatoimien ja erityisesti Euroopan maiden rajojen sulkemisesta aiheutuneiden kiistojen vuoksi.

Huippukokouksen osallistujataso oli erinomainen, mukana olivat EU-maiden johtajien lisäksi noin 40 Afrikan maan johtajat ja kaikki AU:n komissaarit. Pyöreiden pöytien temaattiset keskustelut (7 teemaa) saivat kiitosta, pöydissä käytiin avointa ja aitoa keskustelua.

Afrikalle luvattu 150 miljardin investointipaketti osana Global Gateway -aloitetta oli ehkä kokouksen konkreettisin tulema.

Myös kokouksen ympärillä järjestetyt Afrikka-Eurooppa -viikko ja Europe Africa Business Forum (yli 7000 osallistujaa) tarjosivat hyvät puitteet kansalaisyhteiskunnan, yrittäjien sekä nuorten osallistumiselle ja yleisesti maanosien väliselle kanssakäymiselle.

Merkittävää oli myös yhteisymmärrys kokouksen julkilausumasta ”Joint Vision for 2030”, joka kattaa yhteistyön painopisteet tuleville vuosille.

Jatkon kannalta olennaista on päätösten toimeenpano ja niiden seuranta, jotta huippukokouksessa saavutettua momentumia pystytään ylläpitämään. Tästä on hyvä jatkaa myös kesäksi suunniteltuun Pohjoismaat-Afrikka huippukokoukseen.