Afrikkalaiset harkitsevat muuttoa toiseen maahan ennen kaikkea löytääkseen töitä ja nostaakseen elintasoaan. EU:n kannattaisi tukea Afrikan pyrkimyksiä vapauttaa sisäistä liikkuvuuttaan.
Löytyisipä minulle työtä. Se on afrikkalaisten tärkein toive, kun he harkitsevat muuttoa omasta maastaan muualle, selviää Afrobarometrin tuoreesta tutkimuspaperista. Toiseksi tärkein toive on, ettei tarvitsisi elää köyhyydessä.
Afrobarometri tutkii afrikkalaisten mielipiteitä ja asenteita kyselytutkimuksin yli 30 maassa. Aiheet vaihtelevat demokratiasta hyvään hallintoon ja talouteen sekä esimerkiksi muuttoliikkeisiin.
Afrobarometrin tiedot osoittavat, että reilu kolmannes afrikkalaisista on harkinnut muuttoa toiseen maahan – mutta vain noin kolme sadasta sanoo hakevansa parhaillaan esimerkiksi viisumia eli varsinaisesti valmistelevansa muuttoa.
Kiinnostavaa on, että suhteellinen enemmistö Afrobarometrin haastattelemista muuttohaluisista afrikkalaisista (36 prosenttia) haluaisi muuttaa johonkin lähialueensa maahan tai kauemmaksi Afrikassa. He siis haluaisivat muuttaa, mutta pysyä omalla mantereellaan. Eurooppaan muuttamisesta haaveilee harvempi (27 prosenttia).
Ongelma kuitenkin on, että enemmistö haastatelluista pitää muuttamista afrikkalaisesta maasta toiseen vaikeana tai jopa todella vaikeana. Eikä ihme: Afrobarometrin mukaan afrikkalaiset tarvitsevat viisumin keskimäärin yli puoleen muista Afrikan maista.
EU ”vahvistaa rajojen hallintaa”
Eurooppalaisessa keskustelussa afrikkalaisten muuttohaluista omalla mantereellaan ei juuri kuule. EU:ssa on sitten vuosien 2015–2016 siirtolaiskriisin ollut vallalla puhetapa, jonka mukaan unionin alueelle pyrkii Afrikasta ihmisiä sääntelemättömästi, paremman elämän perässä.
Tätä halutaan estää esimerkiksi vähentämällä köyhyyttä ja kitkemällä muita niin sanottuja muuttoliikkeen juurisyitä Afrikassa. Esimerkiksi Eurooppa-neuvoston uudessa strategisessa ohjelmassa puhutaan jopa eurooppalaisten suojelemisesta sääntelemättömältä muuttoliikkeeltä. EU onkin vuosien siirtolaiskriisin jälkeen muun muassa perustanut Afrikan hätärahaston, josta suunnataan varoja sääntelemättömän muuttoliikkeen estämiseen ja hallitsemiseen. Hallitusohjelmansa mukaan Suomikin suuntaa kehitysyhteistyövaroja ennen kaikkea Afrikkaan ja muuttoliikkeen juurisyihin.
Lisäksi Euroopan unioni toimii siviilikriisinhallinnassaan esimerkiksi Nigerissä vahvistaakseen rajojen hallintaa. Käytännössä siirtolaisuutta estetään rajatarkastuksilla ja palautuksilla sekä estämällä ihmisten liikkumista Nigerin sisällä.
Tutkimuksen mukaan niin sanottuihin juurisyihin puuttuminen, siis ennen kaikkea köyhyyden vähentäminen, ei kuitenkaan välttämättä vähennä haluja muuttaa toiseen maahan. Esimerkiksi European Council on Foreign Relations (ECFR) -ajatushautomon mukaan kehitysyhteistyö voi päinvastoin rohkaista muuttohaluja, kun ihmisten taidot ja mahdollisuudet karttuvat.
Myöskään siirtolaisuuden esteet eivät välttämättä pysäytä muuttovalmiita ihmisiä. Esimerkiksi Nigerissä ja laajemmin Sahelin alueella perinteisten muuttoliikereittien sulkeminen näyttää siirtäneen muuttoliikettä uusille, aiempaa vaarallisemmille reiteille.
Toisin sanoen tutkimus näyttää viittaavan siihen, että EU:n kannattaisi arvioida muuttoliikepolitiikkansa tavoitteita ja keinoja uudelleen.
Muuttoliike voi edistää kehitystä
EU:n kannattaisi nähdä muuttoliike ennen kaikkea kehityksen mahdollisuutena eikä jonakin, jota pitää estää, ehdottaa esimerkiksi ECFR. Muuttoliike voi edesauttaa kehitystä, kun muualle muuttaneet, töissä käyvät ihmiset esimerkiksi lähettävät rahaa kotimaahan jääneille sukulaisilleen.
Afrobarometrin tulosten perusteella voidaan puolestaan päätellä, että EU:n kannattaisi tukea afrikkalaisten vapaata liikkuvuutta Afrikassa – sillä sinne suhteellinen enemmistö muuttohaluisista afrikkalaisista haluaisi jäädä.
Afrikan maat etenevät jo vapaakauppa-alueensa perustamisessa ja mantereen vapaan liikkuvuuden edistämisessä. Tässä yhteydessä EU:lle tarjoutuu paikka rakentaa Afrikan kanssa tasa-arvoista ja yhteisiin arvoihin perustuvaa kumppanuutta, jollaisesta esimerkiksi Euroopan komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen on komissaareja valitessaan puhunut.
Sillä afrikkalaiset kyllä liikkuvat, halusipa EU niin tai ei.