Arkielämän oivalluksia Algeriasta aloittelijan näkökulmasta

Koleana joulukuun 2020 iltana pyöräytän karttapalloa, josta eteeni pysähtyy Afrikan manner. Tutkin suurta mannerta ja silmäni kiinnittyvät suureen maahan nimeltä Algeria. Ensi silmäyksellä koko maa näyttää olevan oranssinsävyistä erämaata. Tarkemmin tutkailtuani huomaan, että pohjoisosassa on pitkälti vehreää ja paikka paikoin näkyy vuoria. Värien jälkeen huomioni kiinnittyy maan valtavaan kokoon. Kahdeksan kuukauden päästä hyppäsin koneeseen määränpäänäni Algeria, joka on ensimmäinen ulkomaankomennukseni ulkoministeriöläisenä, ja mielessäni oli ajatus matkasta tuntemattomaan.

Algeria ei ole suomalaisille kovin tuttu

Ensimmäiset mielikuvat saattavat sisältää muillekin karttaa tutkineille aavikkoa, urheilun ystäville innokkaita jalkapallofaneja tai historian harrastajille siirtomaapolitiikkaa. Monelle Algeria ei herätä välttämättä minkäänlaisia mielikuvia. Juuri tämä sai minut kiinnostumaan entisestään tästä maasta. Sisäinen seikkailijani heräsi oitis, kun sain tietää viettäväni seuraavat vuodet Algeriassa.

Aikamatkustusta Alger’n kaduilla

Karanteenin päätyttyä pääsin vierailemaan Alger’n keskustassa. Heti piti hieraista silmiä, että ovatko viime päivät olleet unta ja olinko sittenkin jäänyt välilaskulleni Pariisiin. Keskustan kadut muistuttivat monin paikoin muutamaa päivää aiemmin kulkemiani Pariisin katuja. Valkoisista rakennuksista huokui ranskalainen arkkitehtuuri. Varmistuin hereillä olosta, kun moskeijan minareetista kajahti rukouskutsu, katukyltit olivat arabiaksi ja siellä täällä liehui vihreävalkopunaisia Algerian lippuja.

Ihastelemassa Alger'n keskustan kauniita rakennuksia ja paikallisten pyykkäämisintoa. Kuvat: Enni Männistö.
Ihastelemassa Alger’n keskustan kauniita rakennuksia ja paikallisten pyykkäämisintoa. Kuvat: Enni Männistö.

Horisontissa sinisen eri sävyissä kimalteleva Välimeri ja keskipäivän auringon paahteessa ei voinut kuin ihailla ja ihmetellä viehättävää kaupunkia. Tiet kapenevat ja nousevat jyrkkiä mäkiä ylös, kunnes ne nurkan takana taas laskevat. Tällaiset pinnanvaihtelut luovat rapistuneiden rakennusten joukkioista harmonisen ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Alger on täynnä historian havinaa eri vuosisadoilta. Keskustassa voi ajatuksissaan matkustaa Ranskan vallan aikaan ja ihastella toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia täynnä olevia koristeellisia parvekkeita. Lähes joka ikiselle parvekkeelle on ripustettu kirjavaa pyykkiä. Pohdinkin välillä, pestäänkö Algeriassa joka päivä pyykkiä? Siltä ainakin vaikuttaa.

vasemmalla Alger’n keskusta, oikealla Kasbah. Kuvat: Enni Männistö.
Sama kaupunki – kaksi eri maisemaa; vasemmalla Alger’n keskusta, oikealla Kasbah. Kuvat: Enni Männistö.

Alger’n vanhan kaupungin, Kasbah’n, labyrinttimaisilla kujilla voi ihmetellä arabialaisempaa elämänmenoa. Kasbah’n rakennukset ovat kulttuuriperinnöllisesti arvokkaita ja vanhimmat ovat peräisin 1600-luvulta ottomaanien vallan ajoilta. Auki olevista ovista sisälle kurkistaessa voi nähdä käsityöläisiä työstämässä värikkäitä mosaiikkilaattoja, koristeellisia puisia huonekaluja tai Kasbah’n perinteistä elämänmenoa käsitteleviä maalauksia. Paikoittain kapeat ja sokkeloiset kujat muistuttavat Marokon medinoita, mutta täällä katukuvasta puuttuvat turistit ja ylisinnikkäät kaupustelijat.

Kasbah’n kujilla. Kuvat: Enni Männistö
Kasbah’n kujilla. Kuvat: Enni Männistö

Potential, potential, potential

Kollegoiden ja paikallisten kanssa jutellessa on tullut selväksi, että Algeria on monipuolinen matkailumaa, jolla on paljon potentiaalia. Tätä kuulee lähes kaikilta ja tämän olen myös minä, matkailualaa aiemmin opiskellut, havainnut. Algerialla pitkä ja värikäs historia, Alger’ssa ja sen lähettyvillä on paljon mielenkiintoisia paikkoja, jotka ovat kansainvälistenkin matkailijoiden mieleen.

Lyhyen matkan päästä pääkaupungin vilinästä, Tipasan rannikkokylässä, voi ihmetellä Rooman valtakunnan aikaisia raunioita ja päivän päätteeksi pulahtaa Välimeren aaltoihin. Algerian eteläosien erämaat taas lumoavat karulla kauneudellaan kokeneemmankin matkustajan. Rannikon ja Saharan väliin mahtuu vuoristoisia alueita, jotka ovat otollisia luontomatkailukohteita.

Tämänhetkiset realiteetit, kuten turisteille tarkoitettujen palvelujen puute ja tiukka viisumipolitiikka sekä lähes olematon kohdemarkkinointi, eivät tue matkailun kasvua. Hallitus on kuitenkin ilmoittanut pyrkivänsä monipuolistamaan maan öljyriippuvaista taloutta ja matkailu on valittu yhdeksi viidestä investoinnin painopistealueesta.

 Arkielämää Algerian tapaan

Vajaan neljän kuukauden oleskeluni aikana olen oppinut paljon Algerian sielunmaisemasta, vaikka tätä maata tuskin oppii täysin ymmärtämään vuosienkaan saatossa.

Arkeni on koostunut lähinnä lukuisten toinen toistaan suloisempien katukissojen rapsuttelusta, algerialaisen kahvin juomisesta, naapurin rouvan kanssa menneiden muistelemisesta sekä ranskan ja darijan (Algerian arabia) kielten saloihin tutustumisesta. Paikallisten puhetta kuunnellessani en voi vieläkään muuta kuin ihailla sitä taitoa, jolla he vaivattomasti sekoittavat kahta niin erilaista kieltä. Taitavimmat heittävät mukaan vielä paikallisiin berberikieliin lukeutuvaa kabyylia.

Alger’ssa arkipäivän kohtaamiset ovat olleet mieleenpainuvia, ventovieraidenkin kanssa voi keskustella milloin mistäkin. Naapurin rouva lähtee mielellään seuraksi lähikauppaan ja neuvoo mitä tiskiainetta kannattaa ostaa. Talonmies tervehtii iloisesti heilauttaen kämmenensä rintaa vasten joka ikinen aamu. Algeriassa kysyvä ei tieltä eksy, se on tullut todettua jo useamman kerran.

Olen saanut hiljattain myös uuden perspektiivin, josta seurata paikallista elämänmenoa – parvekkeeltani aukeaa näköala lähes koko kaupunkiin. Aamukahvia juodessani katselen pääskysten lentoa ja kuuntelen, kun imaani kajauttaa rukouskutsun Afrikan suurimman moskeijan minareetista. Työmatkani taittuu jalan kymmenessä minuutissa.

Ilta-auringon maalaama maisema parvekkeelta. Kuva: Enni Männistö.
Ilta-auringon maalaama maisema parvekkeelta. Kuva: Enni Männistö.

On ollut hienoa päästä seuraamaan Algerian viimeaikaisia poliittisia käänteitä. Muutama päivä saapumiseni jälkeen maassa puhkesi kriisi; Algerian metsät olivat tulessa. Algeriasta uutisoidaan harvoin Suomessa, mutta maastopalot ylittivät uutiskynnyksen Suomessakin. Palot toivat esiin kuinka solidaarisia algerialaiset ovat, sosiaalinen media täyttyi keräyskampanjoista ja osanotoista. Kaduilla vapaaehtoiset keräsivät juomavettä, lääkkeitä ja muita tarvikkeita maastopaloalueille vietäväksi.

Kuten useimmissa suurkaupungeissa, myös Alger’ssa liikenne saattaa paikoin olla kaoottista. Lähinnä Pohjanmaan pikkupitäjissä autoa ajaneelle Alger’ssa autoilu nostatti aluksi hikipisarat otsalle. Hoksasin pian, ettei nopeusrajoituksia ja muita sääntöjä kannata orjallisesti noudattaa, ellei halua nyrkinpuimisia ja jatkuvia tööttäilyjä osakseen. On parempi soljahtaa mukaan muun liikenteen tahtiin.

Vaikkei Alger ole aktiviteettien puolesta kaikista rikkain paikka, olen päässyt kokeilemaan kaikenlaista uutta. Olen osallistunut elämäni ensimmäiselle joogatunnille meren rannalla ja tehnyt retken kansallispuistoon. Siellä vuoristomaisemaa ihaillessani huomasin nuorten poikien jahtaavan laskettelurinteessä juoksevaa villisikaa ja join alppimajan terassilla kädet kohmeessa kuumaa kaakaota. Siinä hetkessä oli vaikea uskoa, että olin Algeriassa.

Chrean kansallispuiston vuoristomaisemaa. Kuvat: Enni Männistö.
Chrean kansallispuiston vuoristomaisemaa. Kuvat: Enni Männistö.

Palatakseni siihen melkein vuoden takaiseen hetkeen karttapallon ääressä ja silloiseen mielikuvaani Algeriasta: En voi kuin hämmästellä, mitä kaikkea tällä maalla on tarjota ja kuinka tuntemattomana se on siitä huolimatta ulkomaailmalle pysynyt. Kirjoittaessani mietin, että ehkä kirjoitukseni on jollekulle yksi ensimmäisistä kosketuksista Algeriaan.

 

Leave a Reply